maanantai 31. elokuuta 2015

Kesäkauden päätöstanssit Annen Taidekahvilassa 29.8.2015.



Lauantaina 29.8.2015 matkasimme jälleen Karin kanssa Karviaan. Annen Taidekahvilassa valmistauduttiin kesän viimeistä suurta tapahtumaa varten. Uudistuneella tanssilavalla esiintyisi illalla Annen ja Deja-vu:n lisäksi myös Annen ystävä Kake Randelin Company- orkesterinsa kanssa. Ohjelmaan oli merkitty myös esiintyminen Annelille, mutta ohjelmatoimisto olikin myynyt keikan hänelle ja hänen orkesterilleen samalle illalle. Näin ollen he matkasivat esiintymään Hankasalmen Revontuleen. Jäimme ilman Annelin panosta iltaan.
Nyt kuitenkin oli edessä tiivis iltahetki kahvilassa tanssiaisten merkeissä. Sääkin suosi tapahtumaa toisin kuin edellisillä kerroilla. Ei satanut, vaikka tuuli tuntuikin kylmältä. Illan mittaan sekin tyyntyi.


Kahvilaan saavuttuamme pääsimme mukaan tehtäväjakoon. Niina hoitaisi kahvilan puolen ja saisi tarvittaessa apua, Tarja itse hoitelisi pubin puolen - mm. paistaisi suussa sulavia vohveleita mansikkahillon kera. Pubin puolella oli tarjolla lisäksi hänen itsensä tekemiä munkkeja sekä voileipiä. Suolasen nälkään oli tarjolla myös grillimakkaraa. Juomapuolella taasen löytyi kahvia ja teetä sekä limsoja ja tietenkin vettä. Jos jotain muuta juotavaa teki mieli, niin se oli jokaisen vieraan omassa harkinnassa ja matkassa. Kari puki huomioliivin ylleen ja oli avustamassa virallisia järjestyksenvalvojia ohjaamalla parkkipaikan liikennettä ja minulle itselleni lankesi lippujen myynti tilaisuuteen.
Hyvissä ajoin iltapäivällä alkoivat ensimmäiset vieraat saapua paikalle - lähinnä matkailu-autoilla liikkujat. Orkesterit asettelivat sitä aikaa laitteitaan vasta paikoilleen.
Sitten saapui Kake Randelin paikalle hymyilevänä ja ystävällisenä. Anne kiersi hänen kanssaan ympäri tilaa ja esitteli hänelle paikkoja. Kahvilassa hän pääsi nauttimaan täytekakkukahvit yhdessä Annen kanssa. Minäkin sain puristaa maestron kättä ja vaihtaa muutaman sanan hänen kanssaan.
Puoli 7 maissa majoituin lipunmyyntikojuun. Siitä sitten tulikin parkkini seuraaviksi tunneiksi.


Alkuun ihmisiä tuli paikalle harvakseltaan. Monet olivat tulleet kahvilaan vain nauttimaan kupillisen kahvia ja Tarjan leivonnaisia, mutta kuultuaan, että illalla tanssittaisiin sekä Annen ja Deja-vun että kake Randelinin ja Companyn tahdeissa, jäivät paikalle, tai sanoivat tulevansa uudelleen illemmalla. Moni jäi juttelemaan kanssani pidemmäksikin aikaa. Myös ensikertalaisia Taidekahvilan kävijöitä oli joukossa muutamia - yksi pariskunta Nivalasta asti. Vieraat tekivät kysymyksiä, joihin yritin parhaalla taidollani ja tietämykselläni vastailla. Pääsääntöisesti vieraat olivat näkemäänsä ja kokemaansa varsin ihastuneita. Minulla oli monta hauskaa hetkeä heidän kanssaan tarinoidessani.
Olin todella ilahtunut, kun ystäväni Teemu Ahokas saapui paikalle tervehtimään minua, ja kuuntelemaan Annea ja Kake Randelinia. Illan mittaan Teemu juttelikin kanssani useaan otteeseen käyden aina välillä kiertelemässä alueella ja nauttimassa kahvilan antimista. Kerran hän haki minullekin kupin kahvia lämmikkeeksi. Joka kerta tuntui mukavalta, kun näin tuttuja kasvoja: Takalan perhe, Riitta ja Ilu Härkönen, Merja ja Juhani Tarkka, Salmenit - ihana Ritva lainasi minulle vielä takkinsa lämmikkeeksi, kiitos siitä hänelle- Erkki Heimola ja monta muuta keikoilta tuttua kasvoa.



Väkeä alkoi sitten saapua tiuhaan tahtiin kellon lähetessä kahdeksaa. Parkkipaikka täyttyi nopeasti ja jälkeenpäin Kari kertoi, että yhteen aikaan nämä liikenteenohjaajat jo miettivät minin koloon seuraavat autot saisivat järkevästi sijoitettua. Vaan sitten taas joku lähtikin pois jäämättä tanssimaan, ja niin tuli tilaa.
Itse olin lipunmyynnissä pikkasen vaille yhteentoista. Sen jälkeen aikaa kului vielä tovi selvittelyissä ennen kuin pääsin lavan reunalle käymään. Siellä Kake Randelin lopetteli jo esiintymistään. Viimeistä biisiä vietiin, kun paikalle tulin. Vielä ihmiset halusivat häntä kuunnella ja taputtivat hänet encorelle. Ja tulihan hän, ja lauloi "Nasta pimu". Se oli tyypillistä iloista häntä itseään. Oli kiva katsella ja kuunnella.

Annen ja Deja-vun esiintymistä lavalla en päässyt lainkaan näkemään ja kuulemaan - muuta kuin mitä lippukoppiin kantautui, mutta tanssien jälkeen jatkoilla pubissa pääsin kuuntelemaan heidän tunnelmallista esiintymistään. Anne lauloi "abban" "Fernando" alkajaisiksi ja herkisti sillä laulullaan kuuntelijansa. Hän jatkoi ihanalla "Kaksi ystävää" tulkinnallaan sekä kolmantena laululla "Pikkusiskosta". Anne oli monistanut muutaman kappaleen yhteislaulua varten. Ja niin laulettiin "Laivat" ja "Kulkurin iltatähti" yhteisesti Annen toimiessa esilaulajana. Se kuulosti yllättävän kauniilta ja täyteläiseltä. Anne mainitsikin, että "kuulee, että ootte laulajia". Tämän jälkeen hän jatkoi vielä laulamalla "abban" iki-ihanan "I have a dream" kappaleen. Vaistosi, miten yleisö herkistyi kuuntelemaan laulua. Oli tullut monta toivetta viimeiseksi kappaleeksi, vaan Anne ei niistä nyt ottanut mitään. Hän lauloi "Matkalaukun", joka toki sopi illan päätteeksi oikein hyvin.
Vielä Anne kertoili tulevasta sen verran, että kahvila on edelleen auki keskiviikosta sunnuntaihin syyskuun ajan, sitten suljetaan. Runo-ilta on tulossa 27.9.2015. Siihen ovat kaikki tervetulleita - ja on ilmainen. Runo-illassa voivat halukkaat esittää omia runojaan. Tarja-äiti on luvannut keittää kahvit ja laittaa pullat, iloitsi Anne. Sain sitten myöhemmin henkilökohtaisen kutsun ja toivomuksen, että mikäli haluan esittää runon, niin toisin taulun mukanani, johon sen runon liittäisin. Näinhän oli näyttelyssänikin - tauluihin olin liittänyt omia runojani, jotka syvensivät vielä taulujen visuaalista sanomaa. Kaunis kiitos kutsusta Annelle.

Tämän tilaisuuden jälkeen vieraat lähtivät kotimatkalle tai majoittuivat yöksi asunto-autoihinsa. Itse menin hetkeksi katsomaan, kun pubin puolella vielä hiukan jammailtiin. Anne ja Kake siellä soittelivat kitaraa vuoroon ja Kake säesti myös Anittaa, joka lauleskeli muutamaa tuttua biisiä siinä omaksi ja toisten iloksi. Jäimme Karin kanssa seuraamaan vielä hetkiseksi tätä iloittelua ennen kuin ilta päättyi, ja oli aika lähteä pois.
Oli kertakaikkisen kiva ja antoisa tanssi-ilta.
Tässä haluan vielä kiittää Annea & Deja-vuta sekä Kakea & Companya musiikista. Vielä haluan erityisesti kiittää Teemua, joka tuli Porista asti tervehtimään minua tuoden perheensä terveiset, ja viettämään musiikillista iltaa kahvilaan. Isot, isot kiitokset reippaalle Jerelle, joka sukkuloi kahvilan, pubin ja lippukojun väliä auttaen ja toimitellen kaikkia hänelle annettuja tehtäviä. Lisäksi Jere toi minulle teetä lämmikkeeksi ja muutakin juotavaa. Lämmin kiitos myös Ritva Salmenille, joka antoi takkinsa harteilleni. Se piti lämpimänä koko illan.
Ympärilläni oli monta ihanaa ja huomaavaista ihmistä. Hyvillä mielin taas tapahtumaa muistelen. :-)
Valokuviakin olen ottanut joitakin - hämärä tekee tepposensa kuvien ottamisessa, vaan eiköhän tunnelma niistä välity. Liitän niitä tänne mukaan. Muutaman videonkin otin, vaan en osaa liittää niitä tähän mukaan, valitettavasti. Blogin ensimmäiset kuvat ovat viikon takaiselta reissultani, sen jälkeen tanssilavan puoli on kokonaan saanut seinät ja valmistunut. :-)

keskiviikko 26. elokuuta 2015

Anneli Mattila ja Recados Viking Gracella 18-19.8.2015.



Varmistelin taas kerran keikkakaveriltani Karilta hänen mahdollisuuksiaan lähteä mukaan Annelin ja Recadoksen laivakeikalle 18.8. Tiesin hänen olevan lomalla, mutta se ei aina takaa, että aikaa löytyisi myös keikkareissuun. Vaan tällä kerralla kuitenkin hän ilokseni vastasi, että lähtee, kun vaan "tyttö" saa hoitajan. "Tytöllä" hän tarkoitti Siiri-kissaansa. Siirille löytyi hoitaja ja niin suuntasimme tiistai-iltana 18.8. kohden satamaa ja Viking Gracea.
Satamassa tapasimme Takalan perheen seurassaan myös Liisan sisko Leena. Tiedossa olisi siis hauska ja leppoisa risteily mukavassa ja tutussa seurassa.
Laivassa hyttiin tavarat jätettyämme piipahdimme pienelle iltapalalle ja noudimme infosta risteilyohjelman. Sen mukaan Recados esiintyisi klo22:30 ja Annelin vuoro olisi klo23:30. Siispä vielä ehtisi käydä taxfreessä pikkuostoksilla. Taxfreessä yllättäen suorastaan "törmäsimme" Jarkkoon ja Mikkoon, jotka olivat myös piipahtaneet sinne. Pikakuulumiset siinä jo sitten vaihdettiin.

Recados aloitti settinsä täsmälleen klo22:30. Hyvissä ajoin olimme jo saapuneet Club Vogueen ja varanneet itsellemme mukavat paikat läheltä esiintymislavaa. Siinä seuraamme liittyi myös Voitto Karhunen, joka on tullut tutuksi monilta keikkareissuilta. Takalan perhe ja Liisan sisko Leena tulivat myös pian paikalle ja niin oli meidän pieni kiva seurueemme koossa. Miehillä näytti sukeutuvan mielenkiintoinen keskustelu. Mistä sitten mahtoivatkin taikoa jutunjuurta. Oli kiva katsoa ja todeta, miten he viihtyivät keskenään.
Sitten jo kuulutettiin Recados lavalle. Mikko siinä aloitteli kappaleella "Paholainen" toivotellen sen jälkeen yleisölle hyvää iltaa. Minulta jäi valitettavasti osa kappaleista kirjaamatta, kun jäin rupattelemaan Liisan kanssa, vaan suurimman osan biiseistä sain muistiin. Kuuntelin niin nauttien musiikkia, että unohdin kirjaamisen monta kertaa. Valsseina tulivat Jarkon laulamina "Vanhoja poikia viiksekkäitä" ja "Saarenmaan valssi" eestinkielisine osioineen. Siihen yhtyivät myös toiset pojat. "Ikkunaprinsessalla" jatkettiin. Nyt oli lauluvuorossa Mikko. Hän jatkoi "Et voi jättää minua". Näinhän asia tietty onkin, kun laulu kerran jatkuu ..." kun en ole vielä tavannut sinua!" Varsin johdonmukaistahan tämä on, mutta miksi surra etukäteen vielä tapahtumatonta asiaa.... "Elvistäkin" kuultiin - jolloin Mikko yleisölle: "..olkaa hyvä" ja jatkoi ".. rakkaus on sukkela tauti"( Näin se nimi kai suomennetaan). Vielä Mikko lauloi kappaleen "Ainiaan".
Seurasi tauko, jonka aikana soitettiin levyjä. Kari haki meille siinä vähän juotavaa.

Tauon jälkeen Anneli asteli lavalle aloittaen kappaleella "Seitsemäs taivas". Sitten hän puolestaan toivotteli yleisölle "..oikein mukavaa tiistai-iltaa". Jatkettiin kappaleella "Vihreät niityt". "Ne na na na" ja "Koivukuja " tulivat seuraavina. Annelin perinteiset valssit olivat "Uralin pihlaja" ja "Ilta skanssissa" - tässä kohden Kari ilahdutti pyytämällä minut tanssimaan. Anneli jatkoi "Besame mucho", " Tahdo tietää en", " Liian pitkä matka kotiin", johon hän kommentoi "... Turusta menee kolme tuntia...".
Taxfreessä oli jo joku tiedustellut Annelilta, että ".. meinaatko laulaa mitään rock´n rollia?" No, tottahan Hän lauloi, kun sitä kerran oli tiedusteltu. Niinpä kuultiin "Great balls of fire", jolloin yleisö innostui rokkaamaan sydämensä halusta. Ei siinä ikä eikä jalka painanut! Sitä menoa oli tosi hauskaa katsella. Tuli vähän "rauhallisempaa Elvistä" "I saw her standing there". Tähän Anneli olisikin jo settinsä lopettanut, mutta yleisö pyysi vielä lisää. Ja niin jatkettiin vauhdikkaasti "Saappaat ampuu lujaa.. ". Tämä tuli encorena. Näin illan osuus Annelin ja Recadoksen osalta oli ohitse ja tauon jälkeen jatkosta huolehti "Elixir show band" - tälläkin orkesterilla oli oikein mukavaa ja menevää musiikkia.

Seuraava päivä laivalla kului rattoisasti ystävien kanssa seurustellen, shoppaillen ja ohjelmaa kuunnellen. Jarkkokin kävi meidän kanssamme juttelemassa ja nauttimassa kupillisen kahvia. Syömässäkin kävimme Takalan perheen kanssa oikein Buffet Auroran puolella. Tietysti tuli syötyä liikaa - silmät söivät enemmän kuin  vatsa veti!
Risteilyohjelmaan oli merkitty, että Anneli jakaisi nimmareita ja kortteja taxfreessä klo15. Valitettavasti juuri silloin olimme syömässä. Kuitenkin aterian jälkeen kiirehdimme taxfreehen katsomaan, josko hän sattuisi vielä olemaan paikalla. Emme pettyneetkään. Tapasimme Annelin, mutta hänellä ei enää ollut kortteja. Hän lupasi kuitenkin settinsä jälkeen tavata meidät ja antaa laivan kortit nimmarilla - omansa hän oli jo jakanut loppuun. Siinä olivat ostoksille tulleet myös Jarkko ja Tapio. Heillä oli ostoskärry täpötäysi tuliaisia kotiin vietäviksi.
Annelin ja Recadoksen keskiviikon esiintyminen alkoi klo17:30. "Kuolleet lehdet" aloitti tämän setin. Anneli toivotti "... hyvää keskiviikkopäivää" ja jatkoi kappaleella "Onni jonka annoin pois". Tätä seurasivat "Rakkauden muistomerkki" ja "Laivat". Sitten hän kertoi laulavansa miehestä nimeltä Loui - eli "tytöt, älkää itkekö miesten tähren.." ja jatkoi ".. ei minulla ole sellaista miestä - en ainakaan myönnä!" Ja vielä - ..".. sitten vähän enemmän suomalaisittain nimittäin "Mustat silmät" ja mennään pohojanmaalle " Kriminal tango". Jo tuli hiukan lempeämpi tango "Soi maininki hiljainen". "Ihoissa on virtaa" karisti hempeydet ihmisten jaloista ja taas mentiin lattialla vallan vilkkaasti. Seurasi duetto "Tahdon olla sulle hyvin hellä", jossa "Armia tuuraan minä (siis Anneli) ja Däniä tuo Jarkko - siis kosketinsoittaja" Anneli selvitteli Jarkkoon katsahtaen. Taas kerran sai korva tarkkana kuunnella, mitä mukavaa sanoitukseen nuo hauskat vitsinikkarit keksivät tällä kertaa. Ja tulihan sieltä. Anneli lauloi ..".. tahdon olla sulle hyvin hellä.. johon Jarkko - "..aika mimmi kyllä!" ja lisää "..tahdon olla sulle hyvin hellä - lähennellä ja joskus jopa ... piip.. piip..!" Jopas viimein suli nauruksi juttu! Ja yleisöllä oli myös hauskaa.  Anneli ja Jarkko duetoivat vielä "Hit the road, Jack!" Tämän jälkeen olikin Annelin setin viimeisen kappaleen aika. Hän esitti "Jambalayan". Siinä mielihyvällä sai taas olikein makustella Mikon ja Jarkon sooloesityksiä. Ovat todella taitavia muusikoita. Annelilta pyydettiin encoreita, ja hän lupasi yhden kappaleen vielä laulaa. Se oli "Seitsemäs taivas". "Lupasit sen seitsemännen taivaan mulle kokonaan. Jokin välillämme sai sen aikaan ei taivas tullutkaan. Lupasit sen seitsemännen taivaan tähti kerrallaan, puhalsit mun haavelaivaan vastatuulta vaan." Niinpä niin! Elämässä ei aina asiat mene niinkuin suunnitellaan ja haaveillaan.

Lupauksensa mukaan Anneli tuli meitä vielä tervehtimään settinsä lopuksi lavan luokse ja kirjoitteli nimmareita - nyt laivan kortteihin. Hänen omansa olivat jo ehtineet loppua maanantain risteilyllä.
Recadoksella oli sitten vielä yksi setti, jota jäimme kuuntelemaan. Silloin minulta meni sormi suuhun - en näet tuntenutkaan poikien esittämiä kappaleita, joten muistiinpanoista tuli nyt hataria. Pariisista Mikko lauloi ja kertoi, että "Bulevardin valoissa pyörin muiden jaloissa!". Ystävänpäivästäkin laulettiin... varmaan joskus minulle tulee näistäkin kappaleista nimet vastaan, niin osaan sitten kertoa paremmin. Kivoja ne kuitenkin olivat kuunnella. Edelleen jatkettiin hiukan vieraammalla, mutta tämän kappaleen kauniin melodian ja ajatuksia antavat sanat olen aikaisemminkin kuullut. Jarkko lauloi ..".kumpaa sinä pelkäät, melua vai rauhaa? ..miksi sinä itket, kun radiossa joku rakkaudesta laulaa?" ...ja "miksi sä itket, kun naapurissa jonkun lapsi nauraa?" - Ja sitten sykähti oikein syvältä, Mikko nimittäin alkoi laulaa "You raise me up". Ensimmäisen kerran olen kuullut tämän Jarkon laulamana Venuksessa Turussa, siitä lähtien se on ollut yksi suosikeistani. Kerran pyysin sitä Mikolta, ja hän lauloi sen laivalla, ja nyt se tuli näin ihan settiin sijoitettuna. Kaunis ja lämmin kiitokseni Mikolle tästä laulusta! <3 Tämän jälkeen tulikin reipas herätys kaihomielisyydestä, kun pantiin vauhtia töppösiin "kaikki on vinksin vonksin" ja "rakkaus on sukkela tauti" - no kai se sitten on sitäkin.. Reggee-rytmeillä jatkettiin "Tulisitko" ja "Varrella virran" - tämän aikana Mikko tuumasi, että miksi tätä biisiä lopettaisi tähän ja sitten seurasivat komeat soolot ja parturitädin "..sä mikset vaihda ponnariin.. ja " pääkallo löytyi valkoinen Olavi Virran.... jne!" Silloin kuului yleisön joukosta riemukkaan ihaileva toteamus IHANA BÄNDI !!! Olin aivan samaa mieltä, ja Liisan kanssa katsoimme toisiamme. Olimme kumpikin kuulleet saman ihailevan kommentin. Seurasivat viimeiset valssit Jarkon laulamana "Rantakoivun alla" - "kiitos teille kaikille mukavasta risteilystä" hän kiitteli yleisöä ja lauloi toisena  herkän kauniin"Kulkurin iltatähti".
Jälleen oli mukava ja rento risteily ohitse ja satamaan saapuminen lähestyi.
Kaunis kiitos ihanille Annelille ja Recadokselle musiikista sekä kultaisille ystäville risteilyseurasta.
"Tapaamisiin taas joskus jossain!"
ps.Valaistus ei oikein suosinut kuvien ottamista. Vaan ehkä tunnelma kuitenkin välittyy!