Annella ja Deja vu-orkesterilla oli alkamassa toinen reissu Viking Gracella, kun keikkakaverini Karin kanssa lähdimme mukaan risteilylle. Mukavaa oli, että Takalan perhe Toijalasta oli myös tulossa sinne samaan aikaan.
Terminaalissa Tapasimme tuttavamme Matin, jonka kanssa jutustelimme laivaan pääsyä odotellessamme. Kahvikupposelliset nautimme myös siinä odotellessa.
Laivalla hytti löytyi seitsemänneltä kannelta. Tax-freessa piipahduksen jälkeen kävimme iltapalalla. Sieltä sitten suuntasimme Vogueen odottelemaan ohjelman alkua. Takalan perhe olikin siellä jo. Ja hetken päästä sinne tulivat vielä Kalen äiti ja Liisan Leena-sisko.
Deja vu aloitti klo22:30 valsseilla.. Siinä olimme jo jonkin aikaa seuranneet yhtä pariskuntaa, jossa naispuolinen henkilö oli kovin "nauttinut" ja esitti mielikuvituksellisia tanssikuvioita. Hieman yllättäen hän tuli pyytämään Karia tanssimaan. Kari hämmästyneenä kysyi "..minäkö?", mutta herrasmiehenä nousi ja lähti. Ei siitä tanssimisesta mitään tullut, ja siellä lattialla tapahtuikin sitten jonkinlainen parien vaihto, kun toisen valssin Kari näytti tanssivan hiukan vanhemman naishenkilön kanssa. Paikalleen hän palasi huvittuneena naureskellen, että häneltä tuntuu olevan tippunut ikää pois 15 vuotta, että hän olisi sen viimeisen tanssiparinsa mielestä 35 vuotias. Siitä riitti iloa pitkäksi aikaa.
Niin Deja vu siis aloitti valsseilla. "Sailorilla" aloitettiin ja sen parina kuultiin "Vanhoja poikia viiksekkäitä". Sitten tuli kaukaisesti tuttu laulu "Mä elän vieläkin" - "The Gambler" kuulosti myös tutulta. Minulla on mielikuva, että se olisi ollut Kari Tapion esittämiä lauluja - voin olla väärässäkin. "Vaeltava aave" ja sen kaverina tuo iki-ihana filmimusiikki "Exodus". Näin sen filmin joskus aikoinaan, ja vieläkin muistan siitä pätkiä, ja pääosien näyttelijöiden kasvot (Paul Newman ja Eva St. Clair olivat siinä ja Sal Mineo, nuoren naisnäyttelijän nimeä en valitettavasti enää muista, vaikka kasvot muistan). Sitten Kille jo kehotteli panemaan vähän vauhtia menoon sanomalla, että "nyt otetaan "rokkirollia" tähän, otetaan sellainen rokkipotpuri". Tunnistin kyllä kappaleet. Ensimmäinen niistä olikin Elviksen "Jailhouse rock". Potpurin jälkeen annettiin lähtöpassit poloiselle Jackille - "Hit the road Jack". "Rosvo-Roope" oli iloinen yllätys settiin valittuna. Lauloin mukana ja yllätyin, kun muistin sanat alusta loppuun asti. Sitä laulettiin kotona isäpuolen ja sisarusten kanssa niissä monissa "iltalaulajaisissa", kun otettiin esiin Laulupillerit-vihko ja alettiin laulaa. Usein äitikin yhtyi lauluun touhutessaan keittiössä omiaan.
Roopen jälkeen tuli vielä yksi kappale, ja sitten orkesteri lähti tauolle.
Tauon jälkeen tuli jo Annekin orkesterinsa kanssa lavalle ja aloitti heti uudella "sinkullaan" "Kuivaa koivua". Hyvät illat toivotettuaan hän jatkoi tuolla tutulla "Asfalttiviidakko"-kappaleella. "Elämän pelistä" Anne kertoo, että on sen joskus 14-vuotiaana kirjoittanut, kun silloin oltiin niin tietoviisaita, vaikkei elämästä vielä tiedetty yhtään mitään. "Ravintola Sydänsuru", "Taivaan kartta" ja "Viimeinen kyynel" ovat vanhempaa tuotantoa, mutta ovat aina yhtä ihania kuulla ja koskettavat tekstillään.
Sitten hän sanoi: "Kun nyt ollaan näin Ruotsiin päin menossa, niin lauletaan vähän ABBAA - ja "Mamma mia" alkoi soida. Seuraavan laulunsa hän omistikin sitten "näille naisille tässä edessä" - Eveliina ja Liisa olivat ihan lavan edessä kuvaamassa. Ja Anne lauloi "Man! I feel like a woman", joka on Shania Twainin tuotantoa. Oli discomusiikin vuoro. "Bailando" on ollut Annen ohjelmistossa jo melkoisen ajan, mutta aina se on yhtä mukava kuulla. Vaikka Anne sanookin, ettei hän ole yhtään rock, niin kyllä tällainen vauhdikas baila-baila-musiikki häneltäkin luontuu. Yleisö ainakin tykkäsi ja tanssijoita riitti lattialla. Setin viimeisenä kuultiin "Perutaan häät". Joutuihan Anne laulamaan encoreitakin. Hän lauloi "Matkalaukun" ja "Kuivaa koivua" vielä uudelleen.
Jäimme vielä hetkiseksi kuuntelemaan Trip Collective:n esityksiä. Siinä on upeasti laulava naissolisti. Häntä oli ilo kuunnella. Takalat lähtivät vielä pienelle yöpalalle ja me Karin kanssa liityimme seuraan.
Seuraavana päivänä aamiaisen jälkeen poikkesimme vielä taxfree ostoksille. Hytissä katselimme TV:stä eilisen uusintoja kunnes lähdimme liikkeelle uudelleen. Kiipesimme ihan ylös aurinkokannelle ihailemaan maisemia sieltä korkeuksista. Yllättäen siellä ei juuri lainkaan tuullut, vaan aurinko lämmitti mukavasti.
Kävimme päiväkahvilla ja nautimme sen oikein mandariinileivoksen kera. Vogueen tulimme kuuntelemaan eilisen Trip Collective:n esityksiä. Matti liittyi hetkeksi seuraamme ja vei minut valssille. Kari veijari oli ottanut meistä valokuvankin.
Anne aloitti tämän päivän esiintymisensä klo17:30. Aloituskappale oli "Enkeleitä, onko heitä" ja jatkoi kyselyä kysymällä ensin yleisöltä ".. onko ollut mukava päivä?" - Saatuaan myöntäviä vastauksia hän vielä kyseli laulun sanoin "Missä hän on?" "Syttynyt olikin jo rakkautemme" kuultiin, ja sen parina "Kätes hellät, katsees kuin tulta". Oman laulunsa "Tuoksui ruoho" hän esitti seuraavana. Laulun sanoissa todella aistii kesän - sen lämmön ja valoisuuden ja sen onnellisen fiiliksen. Laulusta tulee hyvä mieli. Sitten Anne taas kyselee "Minne mua viet?" ... ja sanoo " se on aivan sama kunhan teet musta kauniin". Olen kuullut sanottavan, että rakastunut näinen on aina kaunis, säteilee sisäistä valoa. "Pidä siitä kii, että sul on ystäviä" - ystävät ovat mahtava voimavara ihmisen elämässä. Onnellinen on ihminen, joka voi vilpittömästi todeta, että "kyllä minulla on ystävä". Ihminen, joka tietää voivansa tuohon uskoa ja luottaa.
Anne kertoi, että "Lennetään" kappaleen takia hän opetteli viheltämään, ja että "äiti ei yhtään tykännyt siitä". Lavan edessä Annen esiintymistä seurasi kaksi somaa pikkutyttöä, ja yhtäkkiä he molemmat ojensivat Annelle muovisen vaalean rannerenkaan, jolloin tämä kiitteli tyttöjä vuolaasti sanoen "minä laitan nämä heti käteen" ja pujotti renkaat oikeaan ranteeseensa. Anne jatkoi vielä: "Apua, mä rupeen itkemään, kun mä saan kaikkea ihanaa - sormusta ja rannerengasta - mutta nyt "perutaan häät"". Viimeisinä kappaleina tämän iltapäivän setissä olivat "Kuivaa koivua" ja "Matkalaukku". "Mä matkalaukun täytin unelmillain ja kartan piirsin toiveistain...." Niinhän me kaikki ihmiset taivumme tekemään jossain elämän vaiheessa - vai kuinka?
Encorena Anne lauloi tuon kauniin laulun rakkaudesta "Jakaranda".
Sitten oli edessä liittyminen korttijonoon. Sain kortin ja halauksen, ja Anne sanoi nauraen osoittaessaan korttia ".. piirsin sulle laivan, kun kerran laivalla ollaan". Deja vu oli jo tullut uudelleen lavalle vielä viimeiselle setilleen, kun pääsimme lähtemään pitkästä korttijonosta hyttiin laittamaan tavarat kuntoon. Laiva alkoi olla pikapuoliin satamassa ja risteily ohitse.
Oli mukava risteily. Kaunis kiitos Annelle ja Deja vu- orkesterille musiikista. Ja kaunis kiitos myös ystäville seurasta. Oli ihanaa jakaa tunnelmat teidän kanssanne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti