Otin tämän kuvan itsestäni kotiin saavuttuani 31.5.2015.
Riemuylioppilaaksi kutsutaan henkilöä, jonka hyväksytystä ylioppilastutkinnosta on kulunut 50 vuotta. Yhteiseen tapaamiseen olin saanut kutsun jo kevättalvella 2015.
Heinolan Lyseonmäen lukiossa opiskeli tuolloin kaksi rinnakkaisluokkaa - niin kutsutut kieli- ja matematiikkaluokat. Minä olin oppilaana kieliluokalla eli VIIIB:llä. Ylioppilaiksi pääsimme keväällä 1965.
Niinpä oli ilo ja kunnia tulla kutsutuksi osallistumaan Heinolan Lyseon Ylioppilasjuhlaan kutsuvieraana 30.5.2015.
Tämän jälkeen meillä "vanhoilla" olisi omaa ohjelmaa vielä koko lopuksi päivää.
Minua oli jo ilahduttanut tavattomasti sekin, että Marika, entinen luokkatoverini oli ottanut yhteyttä jo aikaisemmin, ja olimme vaihtaneet sähköpostiviestejä toistemme kanssa. Nyt sovimme, että tultuani Heinolaan, otan häneen yhteyttä, ja tapaamme jo ennen varsinaista juhlapäivää.
Perjantaina 29.5. ajelin sitten Heinolaan, ja sinne tultuani soitin Marikalle. Tapasimme kaupungilla ja menimme yhdessä lounaalle Heinolan Heiliin, joka sijaitsee kauniissa vanhassa rakennuksessa Kauppakadulla aivan kaupungin sydämessä. Oli ilahduttavaa todeta, että vanha ystäväni ei näiden kymmenien vuosien kuluessa ollut muuttunut juurikaan. Vastaani säteili sama ystävällinen ja herttainen hymy ja iloiset silmät kuin silloin kauan sitten, eikä pieni siro olemus ollut saanut lisäkiloja taakakseen. Meillä oli todella miellyttävä ketki, kun istuimme aterialla Heilissä ja kelasimme kymmenien vuosien tapahtumia kokoon. Juttelemista riitti.
Kummallakaan meistä ei ollut täyttä varmuutta siitä, missä tuleva juhlapaikka sijaitsi, osoite oli vaan ei muuta tietoa, niinpä kävimme alustavasti katsomassa, missä Heinolan Lukio nykyisin sijaitsee. Se löytyikin vaivattomasti. Lupasin vielä seuraavana aamuna hakea Marikan mukaani, koska hänen Heinolan asuntonsa oli aivan matkani varrella.
lllan ja yön vietin sitten Juha-veljeni ja hänen vaimonsa Riitan luona, jotka olivat ystävällisesti luvanneet minulle yösijan.
Lauantai valkeni hiukan pilvisenä, mutta oli kuitenkin luvattu kaunista säätä tälle seudulle. Aamupalan jälkeen lähdin liikkeelle. Marikan noukin autooni sovitusti, ja sopivaan aikaan saavuimme Heinolan Lukioon. Ala-aulaan alkoi vähitellen kertyä valkolakkipäisiä henkilöitä, joiden useimpien kasvoissa oli tuttuja piirteitä. VIIIB:n entiset luokkatoverit jokseenkin hyvin tunnistin, mutta VIIIA:n oppilaat olivat monetkin jääneet vieraiksi. Silti ilo oli molemminpuolinen aina tunnistamisen sattuessa. Helppoa oli tunnistaa Sirpa Ahola, jonka olin jo kerran aikaisemmin tavannut, samoin Maire Kaukoranta, Pirkko Vanhala, Arja Lehtinen, Kikka Siren ja hänen veljensä Seppo Siren jne. Erityisen mukavaa oli myös tavata Kalevi Hanhinen, jonka kanssa istuimme lukiossa peräkkäin - Kalevi ensimmäisessä pulpetissa ja minä heti hänen takanaan. Meillä oli usein tapana jutella läksyistä ja muutenkin vaihtaa ajatuksia. Kalevi oli ahkera opiskelija ja pärjäsi koulussa hyvin. Muistan hänet mukavana ja ystävällisenä luokkatoverina.
Pian sitten siirryimme ala-aulasta talon toiseen kerrokseen, jossa luokka no.9 oli annettu meille käyttöön. Siellä Leo Peltonen piti pienen puheen ja muistutti mieliin, että meistä jo muutama luokkatoveri oli "nukkunut pois". Heidän muistoaan kunnioitimme hiljaisella hetkellä. Mm. Kaarina Helakisa, Hannu Harakka, Helvi Nylander, Ulla Gustafsson, Marjukka Murto ja Pekka Mäntynen ovat jo poissa. Jotta olisimme jotenkin kuroneet umpeen vuosia, niin esittelimme itsemme. Jokainen vuorollaan kertoi itsestään muutamalla sanalla. Minäkin kerroin tehneeni sairaanhoitajana työtä liki 40 tehokasta vuotta, ja nyt eläkkeellä ollessani alkaneeni harrastamaan öljyvärimaalausta. Senkin kerroin, että tulossa on ensimmäinen oma näyttelyni Annen Taidekahvilassa Karviassa heti juhannuksen jälkeen. Heti kysyttiin, missä päin on Karvia. Anne laulajana tiedettiin, mutta ei sitä, että hän myös maalaa. Niinpä oli oiva tilaisuus hiukan mainostaa Annen Taidekahvila/ Galleriaa, minkä ilolla teinkin.
Luokassa 9 meitä kävi myös tervehtimässä Lukion rehtori Tarja Männikkö ja toivottamassa tervetulleeksi tilaisuuteen.
Juhlasaliin saavuimme reippaasti ja hakeuduimme paikoillemme. Meitä Riemuylioppilaita varten oli varattu paikat salin etuosaan. Paikoille oli asetettu juhlan ohjelma ja lahjaksi meille jokaiselle kirja SPAES HEINOLAE - sata vuotta Lukio-opetusta Heinolassa 1905-2005. Kirjan mukana tuli myös "Heinolan lukio 100v." CD.
Juhla alkoi suvivirrellä "Jo joutui armas aika...", jonka jälkeen Heinolan seurakunnan tervehdyksen toi yleisölle ja uusille ylioppilaille pastori Päivi Puhakka. Tilaisuus jatkui ohjelman mukaisesti oppilaiden musiikkiesityksillä. Rehtori Tarja Männikön ja Koulukeskus Salpakankaan edustajan puheiden jälkeen seurasi ylioppilaiden lakitus. Heidän painettua lakit päähänsä kaikki lauloivat seisomaan nousten:
Gaudeamus
:,: Gaudeamus igitur
iuvenes dum sumus; :,:
post iucundam iuventutem
post molestam senectutem
:,: nos habebit humus :,:
:,: Vivat academia,
vivat professores, :,:
vivat membrum quodlibet,
vivant membra quaelibet,
:,: semper sint in flore :,:
Seurasi ylioppilaan puhe, jonka piti Pipsa Lunkka. Lukion kuoron esittämän musiikkiohjelman "Happy" jälkeen oli vuorossa Riemuylioppilaiden tervehdys, jonka antoi Kalervo Iso-Ahola.
Juhla päättyi yhteisesti laulettuun "Hämäläisten lauluun".
Oli aika kukittaa ja onnitella uudet ylioppilaat ja ottaa ikimuistettavat valokuvat. Siinä asetuimme mekin yhteiseen valokuvaan.
Tilaisuuden jälkeen siirryimme Siltasaareen. Siellä meitä odotti lohikeitto. Sitä ennen kuitenkin paikan emäntä piti pienen puheen ja tiedusteli, josko laulaisimme "Gaudeamus" ennen ateriaa. Komeastihan se kajahti siellä aurikoisella pihallakin.
Lounaan jälkeen osa meistä oli lähdössä Harjupaviljongille jatkoon, mutta minä ja muutama muu halusimme käydä tutustumassa Läänin kivalteri Aschanin museotaloon.
Se oli kohtalaisen lyhyen kävelymatkan päässä. Olikin mielenkiintoinen paikka. En ollut aikaisemmin käynyt siihen tutustumassa, joten minulle se oli uutta. Sirpa, Marika ja minä kävelimme reippaasti tuon lyhyen matkan. Museotaloon tutustumisen jälkeen sanoimme Marikan kanssa näkemiin Sirpalle, joka sanoi, ettei tule enää mukaan illalliselle. Saatoin Marikan vielä asunnolleen, ja sieltä ajelin Kumpeliin, josta olin varannut huoneen, ja jossa olisi vielä iltatapaaminen toisten kanssa.
Ennen kuin menimme illalliselle kokoonnuimme ravintolan infoon. Siitä sukeutuikin hauska hetki. Kävi ilmi, että Kikka ja Ragnar Liliuksella oli tänään hääpäivä. He tarjosivat lasilliset kuohuviiniä päivän kunniaksi paikalla olijoille, ja kaikki kilistimme heidän onnekseen. Minua miellytti kovasti Arno Toivasen lauluesitys. Hänellä on kaunis koulittu ääni. Arno on Ikaalisten emeritusrovasti. Hän oli paikalla vaimonsa Kaijan kanssa. Illallinen ravintolassa sujui rattoisasti jutellen. Meidän pöydässämme virisi jonkinlainen tietokilpailu. Jotenkin oli vaikea keksiä tälle kovin akateemiselle joukolle kysymystä - ei liian helppoa, mutta ei liian vaikeaakaan. Lopulta sentään minäkin osasin kysyä jotain. Illallisella meille tarjottiin: katkarapu toast, aurajuustokanaa, kasviksia ja riisiä, jälkiruokana kahvi ja kakkua, juomana valko/punaviiniä ja vettä.
Arno ilahdutti meitä vielä laulamalla muutaman laulun. Häntä olisi kyllä kuunnellut enemmänkin.
Aterian jälkeen virkuimmat lähtivät vielä jatkamaan iltaa Rantakasinolle. Marika lähti asunnolleen ja minä menin huoneeseeni nukkumaan.
Seuraavana aamuna aamiaisen jälkeen kävin vielä tervehtimässä Aili-serkkuani. Olin ottanut häneen jo edellisenä iltana yhteyttä, ja sovimme, että käväisen siellä ennen kuin lähden taas kotiin päin.
Se oli myös iloinen ja herttainen tapaaminen. Aili serkkuni täytti viimeksi 89 vuotta, eli ensi vuonna sitten juhlimme "yhdeksäkymppisiä".
Matkalla kotiin poikkesin Lammilla Ulla-siskoni haudalla. Poikkean siellä aina, kun menen Heinolaan tai tulen sieltä. Niin nytkin. Hauta on tässä vielä ilman kukkia, mutta ne oli pian laitettu.
Viikonloppu oli mielenkiintoinen ja täynnä illoisia jälleennäkemisiä. Monta hauskaa hetkeä koimme yhdessä ja monta jo melkein unohduksiin painunutta asiaa nousi mieleen. Tapaamisesta juhlineen jäi kaunis muisto ja hyvä mieli. Toivotan kaikille hyvää ja aurinkoista kesää.
