Näin tapatuikin. Olimme perillä muutamaa minuuttia vaille iltakahdeksan.
Perillä menimme suoraan kahvilaan, ja siellä tapasimme Tapsukan, Tarja-Riitan ja Martin, jotka myös olivat vasta juuri tulleet paikalle.
Siinä rupatellessa Recados aloitti settinsä. Tutusti kaikuivat alkutahteina valssien sävelet - ensin "Saarenmaan valssi" ja sitten "Vanhoja poikia viiksekkäitä". Mikko jatkoi laulamalla "Ikkunaprinsessasta" ja väittämällä "Et voi jättää minua". Sitten oli tangojen vuoro. Jarkko esitti Sauli Lehtosen aikoinaan tunnetuksi tekemän kauniin "Mun aika mennä on". Sauli Lehtosen itsensä oli aika lähteä ihan liian nuorena, vasta tangokuninkaaksi valittuna ja uraansa aloittelevana pidettynä artistina. Hän menehtyi auto-onnettomuudessa. Toinen tango olikin vanha "Tango pelargonia". Tanssijoita oli ilmaantunut lattialle jo ilahduttavasti. Jossain vaiheessa pongasin siellä pyörähtelemässä myös Anneli Mattilan. Ennen esiintymisensä alkua hän kävi myös vaihtamassa muutaman sanasen kanssamme lavan edustalla.
Ilahtuneena kuuntelin, miten Jarkko lauloi suosikkikappaleeni "Punainen kitara" ja "Yksi ainoa ikkuna". Ne jaksavat aina vaan viehättää. Mikko kertoi vuorollaan merimiehistä - ei merimies voi maissa olla päivää kauempaa, kas jossain ´piru vie´ jo laiva odottaa. Pari humppaa tuli seuraavina - toinen niistä oli "Heili Karjalasta". Setti päättyi kauniiseen Stingin kappaleeseen ja Recados pääsi tauolle hetkeksi hengähtämään.
Eija Kantolan Omega-orkesteri tuli lavalle.
Tuttuja kasvoja oli tullut paikalle lisää. Härköset - Riitta ja Ilu tulivat tervehtimään, Sari ja Juha Martikainen saapuivat paikalle, sitten tulivat jo Sundellin Jukka ja Pirkko sekä Maarit. Rattoisaa oli vaihtaa ajatuksia ja kuulumisia ystävien kanssa.
Omegan siirryttyä kahvitauolle saapui Recados lavalle uudelleen ja Annelin tunnussävel "Suojaan" alkoi soida. Ja sieltä hän sipsuttelikin joutuisasti paikalle hymyillen iloista ja ystävällistä hymyään. Parina edelliselle seurasi "Tanssin päivät, tanssin yöt". Seuraavina olivat "Seitsemäs taivas" ja pitkästä aikaa "Toivoisin niin". "Don´t cry for Loui" ja sen parina "Mustat silmät" soivat tutusti. Nuo Mustat silmät yhdistän aina Tapsukkaan. Yhteen aikaan Annelilla oli tapana sanoa, että hän laulaa sen Tapsukalle. Sitten kuultiin "Jambalaya", jonka herkullisena kohokohtana aina odotan Mikon ja Jarkon upeita sooloesityksiä. Ne ovat aivan uskomattomia omassa lajissaan. En pettynyt tälläkään kertaa.
En ole ihan varma, missä vaiheessa "putosin kärryiltä", mutta Anneli jutteli jotain, että Pertti on jossain vaiheessa vuosia sitten soittanut tällä samalla lavalla rumpuja. Seuraavana tulivat ..kolpakot ja autotyttö, ja Anneli Perttiin päin kääntyen hän sanoi ..". ja Pertti ei sitten ota yhtään.."., jolloin nähtiin tämän kasvoilla varsinainen vaihtuvien ilmeiden kirjo! "Autotytön" yhteydessä osaan jo odottaa ja nauttia koko porukan vihellyskonsertista. Se sujuu oikein hyvin ja soinnukkaasti. Siinä on myös kivat soolot ja jykevä bassokuvio. Rumbaa oli tulossa, ja soimaan alkoi "Besame mucho" ja "Tahdo tietää en". Hauska oli myös Annelin ja Jarkon duetto "Hit the road Jack". Viimeisenä ennen tauolle siirtymistä kuulimme jostain syystä "Jambalayan" uudelleen. Se on aivan loistava esitys - varsinkin orkesterin taidot tulevat siinä hyvin esille.
Lavalle astuivat Eija Kantola ja Omega-orkesteri, upea ja kokenut artisti taitavan orkesterinsa kanssa. Heitä kuuntelin ilolla myös, mutta en tehnyt muistiinpanoja. Mieleen jäi kuitenkin, että Eija aloitti valssilla "Kesän valssi". Hän lauloi myös "Kaiken kauniin rinnalla", "Suloinen myrkynkeittäjä", "Niin pieni ihmissydän on" ja "Ikivanha leikki", jonka olen aiemmin kuullut Anniina Mattilan esittämänä.
Lavalle saapuivat jälleen Anneli ja Recados toiselle setilleen.
Anneli aloitti kauniilla ikivihreällä "Kuolleet lehdet". "Syntinen koi" on laulu, jonka on siskolleen tehnyt isosisko Anne. Se kertoo kuulema Annelista itsestään - sanoo Anne. Sitten sambattiin - "Villivarsa" ja "La isla bonita". "Ihoissa on virtaa" ja Annelin ja Jarkon duetto "Mä lähden stadiin".
"Huomasin, ettei pitkään aikaan ole tullut hidasta valssia", sanoi Anneli yhtäkkiä, "mennään nyt!" Ja niin alkoivat soida "Käyn uudelleen eiliseen" ja "Viimeinen valssi", josta hän sanoi, että oli sitä aluleskellut jo lapsena, eli..".hiukan harvinainen lastenlaulu".
Anneli oli jo usean kerran hymyillyt ja katsonut nuorta "ihailijaansa" (arviolta n.8-9-vuotias) lavan edessä. Tämä oli kerran ojentanut Annelille suklaa/lakritsipatukan. Nyt hän sanoi:"Seuraavan laulun omistan tälle pienelle pojalle, joka on hymyillyt minulle melkein koko setin ajan. Niin on nätti hymy kuin papallaankin.." ja soimaan alkoi "Ne na na na". Sitten ..tulevan kesän kunniaksi mennään - minnekäs muualle kuin "Koivukujalle". "Great balls of fire" ja I saw her standing there" olivat setin viimeiset kappaleet.
Toki Annelilta haluttiin vielä encoretkin. Hän lauloi reippaan "Saappaat" ja herkistyi sitten tunnelmoimaan "Vihreistä niityistä". Kaunis ja herkkä päätös setille.
Eija Kantola ja Omega jatkoivat vielä, ja tiettävästi myös molemmilla orkestereilla oli merkittynä molemmilla loppusetit. Vaan nyt huolimatta illan koleudesta Anneli jakoi kuvia, nimmareita ja halit ulkona.
Niin oli nämä kesälavan avajaiset Ämyrillä saaneet kohdallamme päätöksen.
Piihovissa siirryin omaan autooni ja ajoin Karin perässä Paimioon. Tuntui jotenkin turvalliselta ajaa siinä perässä, kun näki riittävästi eteensä. Karin autossa on todella hyvät valot, ja ne auttoivat myäs omaa ajoani. Omankin autoni valot ovat erinomaiset, mutta nyt auttoivat nämä "tuplat".
Kaunis kiitos ihanalle Annelille ja Recadokselle illan musiikkinautinnosta. Ja lämmin kiitos myös keikkakavereille, kun jaoitte kanssani tämän hienon ja iloisen illan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti