Anneli Mattila ja Recados Viking Gracella 27-28.5.2014

Miten tuntuikin niin mukavalta päästä laivaristeilylle omasta mielestä hyvinkin pitkästä aikaa. Tosin olin maaliskuussa ollut Samba-risteilyllä, vaan näillä AM-keikoilla on oma erityinen viehätyksensä. Hyvää mieltä lisäsi vielä se, että sain mukaan keikkakaverini Karin.
Lähtöpäivä oli tiistai, ja hän oli tehnyt silloin vielä täyden työpäivän. Siitä huolimatta minua hakemaan ilmestyi hymyilevä ja ilosilmäinen mies. Hassuttelivat vielä mieheni kanssa pihalla - ja Kari lupasi palauttaa minut "huomenna". En kuullut, mitä mieheni siihen vastasi, mutta jotain hauskaa se ilmeisesti kuitenkin oli, koska nauruksi kuului menevän.
Samalle risteilylle sattui lähtemään Paimiosta myös Karin tuttuja - aviopari Saku ja Eija.
Laivalla selvisi, että olin huomaamattani varannut allergiahytin.. no ainoa ero tavallisiin hytteihin taisi olla, että lattialta puuttui kokolattiamatto.

Kari osti tax freestä minimini pullolliset konjakkia - ja nautimme kokonaiset pullolliset ennen Vogueen lähtöä..


Infosta saimme risteilyohjelman, josta kaikkein ensimmäiseksi tarkistimme, koska ja missä Anneli ja Recados olisivat esiintymisvuorossa. Recados nousisi lavalle klo23 ja Anneli 00:00. Siispä nopean kaupassa käynnin jälkeen siirryimme Vogueen etsimään mukavat istumapakat itsellemme.

                                          Mikolla oli spiikkausvuoro.




Tällä kerralla näytti Mikko olevan spiikkausvuorossa. Hän toivotteli paikalla olevalle yleisölle "hyvää iltaa" ja "tervetuloa tanssimaan" ja aloitti laulamalla kappaleet "Paholainen" ja "Polte". Hänen laulaessaan jälkimmäistä kiinnittyi katse taustakankaalle, jos roihusivat mahtavat punakeltaiset liekit! Jatkoa seurasi Jarkon laulamana "Saarenmaan valssi" ja "Vanhoja poikia viiksekkäitä" - ja kas, Kari yllätti pokkaamalla minut tanssimaan .."mennääs mekin!" Olikin kiva pyörähdellä valssin tahdissa. Palasimme sitten pöytään kuuntelemaan jatkoa. Seurasivat reggeekappaleet: "Lähtisitkö" ja "Varrella virran", jolloin pojat lisäsivät tekstiin väriä omilla sanoituksillaan.

Ihanaa oli taas kuulla Jarkon ja Mikon instrumentaali-ilottelua - joka kerta nautin sen kuuntelemisesta! Pojat osaavat homman..  Sitten jo Jarkko alkoi laulaa tangoa, tarinaa pelargoniasta, ja sanat kääntyivät jossain vaiheessa jotenkin näin: .. hän mummolleni soittaa - vaan mummo kutoakin koittaa... vaan turha on se vaiva, mummo vaarin muistaa vain.."- tämän jälkeen mentiin "Hurmioon". Jo totesi taasen Mikko: ."..et voi jättää minua, koska en vielä ole tavannut sinua!"  ja Jarkkoon päin kääntyen sanoi: .."onkos sulla Jarkko tästä jotakin sanottavaa?" - "Si, si - relax...", tuumi tämä ja niin alkoivat sambat tulvia ilmoille... Orkesteri piti tämän jälkeen tauon, ja palatessaan toi Annelin mukanaan lavalle. Ja niin Anneli aloitti osuutensa koko tarkkaan puolilta öin.

Annelin ikioma tunnuskappele "Suojaan" alkoi soida, ja sai tanssikansan liikkeelle. Lattia täyttyi nopeasti. Sitten Anneli toivotti yleisölle "hyvää (pieni empiminen) tiistai-iltaa" ja sitten jatkettiin "Tanssin päivät, tanssin yöt". "Don`t cry for Loui" ja "Koivukuja"...". koivukuja johtaa kotiin maailmalta, sydän vielä toisen kohtaa..."-"Besame mucho", "Tahdo tietää en"... ja sitten kuulema rumpalin toive "Jos saisi kolpakoita kaksi" ja "Autotyttö". Orkesterin pojilta tuli tässä kohden kiva vihellyskonsertti. "Minä rakastan sua" ja "Ilta Skanssissa". - Tässä muistiinpanomerkintöjä lukiessani huomasin, että kynäni on pysähtynyt. Jäänen kuuntelemaan esitystä ja nauttimaan siitä. Annelin ja Recadoksen musiikki ja lava-show veivät kyllä yleisön mukanaan. Yleisö vallan riehaantui: Anneli lauloi rockia ja orkesteri pisti samalla jamit päälle. Lopulta Anneli kiitteli illasta ja oli poistumassa, kun yleisö halusi hänet ja orkesterin lavalle takaisin. Niinpä vielä saatiin kuulla encoretkin.

Anneli ei enää keikan jälkeen tullut moikkaamaan, mutta ymmärsimme, että "huomenna, huomenna" - vaan Jarkko jaksoi tulla muutaman sanan vielä juttelemaan ja toivottamaan hyvää yötä. Sovimme että tapaisimme "huomenna" muutenkin kuin keikan  yhteydessä.
Seuraavana päivänä olimme jo Karin kanssa nauttineet aamiaisen, kun Jarkko otti yhteyttä, ja tapasimme juttutuokion myötä Retro Baarissa. Meidän  siellä ollessamme alkoi paikalla karaoketanssit. Jotkin esityksistä olivat oikein hyviä. Jarkko lähti sitten seurastamme omiin menoihinsa ja paikalle saapuivat Eija ja Saku. Karaoketanssien loputtua sillä kertaa menimme syömään, kävimme Tax Free:ssa ja pienen miettimisen jälkeen päätimme Karin kanssa mennä katsomaan, miten zumbataan.
Klo15 alkoi Voguessa soida jytämusiikki Zumba Gold Maija Grace pyörähti käyntiin. Mukaan lattialle meni muutama zumbaaja - lapsiakin mukana - ja vauhdikasta menoa ja katsottavaa riitti seuraavan tunnin ajaksi.

                                         Tässä zumbataan
Meillä oli sitten jälleen ilo saada nauttia Jarkon seurasta siihen asti, kunnes hänen oli aika taas lähteä valmistautumaan esiintymiseen. Annelilla alkoi esiintyminen klo17.

Anneli aloitti settinsä tuolla kauniilla ikivihreällä "Kuolleet lehdet"- kappaleella - tässä sai jälleen nauttia upeasta Mikon kitarasoolosta. Anneli toivotteli yleisölle "hyvää iltapäivää" ja esitteli samalla seuraavan kappaleensa "Syntinen koi". Se on isosisko Annen käsialaa - hän on tehnyt sen Annelia varten. Tätä seurasivat sambat, joista toinen oli "Villivarsa". Tulivat valssit "Rantakoivun alla" ja "Uralin pihlaja".- "Liian pitkä matka kotiin" ja sitten aina samalla lailla ihastusta herättävä Armin ja Dannyn duetto "Tahdon olla sulle hyvin hellä"... lahjoineen kaikkineen.

              Annelille kerrottiin, että "Nousevan auringon talo" onkin 1960-luvun tuotetta.

Kappaletta "Nousevan auringon talo" spiikatessaan, Anneli selvitti, että hän on aikaisemmin sijoittanut sen 1950-luvulle, mutta että häntä on nyt oikaistu ja kerrottu, että se on 1960-luvulta. Upea upea tulkinta Annelilta ja Mikolta aivan ihana kitarasoolo jälleen. Sitten seurasi minulle vieraampi kappale "Tyhjää" (en ole varma nimestä - lienenkö ehkä kuullut väärin) - "sä menit toiseen huoneeseen, ja aloit kaiken uudelleen". Tässäkin Mikon kitara soi kaipuuta ja ikävää, melkein itkee.. Olipa sitten vuorossa taas reippaampaa musiikkia, kun Anneli lauloi ..".pikkusisko Anittan levyttämän Jambalayan" - Jo tuli lattialle menoa ja meininkiä ja nautiskella sai Jarkon kosketinten ja Mikon kitaran ihanan herkullisesta vuorosanailusta! Vaikka olen sanallisesti huomioinut kitaran ja koskettimet, ei yhtään vähemmälle huomiolle voi jättää Tapion hallitsemaa bassoa ja Pertin työskenteyä rumpujen kanssa. Aivan loistavaa ja nautittavaa yhteistyötä koko orkesterilta.
Jambalayan parina kuultiin Vaya Con Diosin "Ne na na na". Ei Anneli päässyt pois lavalta ilman encoreita. Niinpä saimme kuulla vielä "Kolme cowboyta ratsastaa" ja jonkun toivekappaleen "Ihoissa on virtaa".

Settinsä jälkeen Anneli tuli tervehtimään meitä fanejaan lupauksensa mukaan. Hän oli muistanut ottaa mukaansa korttejakin. Siinä vaihdettiin pikakuulumiset puolin ja toisin ja lämpimät halaukset ja otettiin "fanikuvia". Ikäväkin oli ollut puolin ja toisin. Muutama sana vielä ehdittiin vaihtaa Jarkonkin kanssa ennen kuin Recados palasi lavalle. Jäimme Karin kanssa tietysti kuuntelemaan myös Recadoksen esityksen. En osaa oikein sanoin kuvata tunteitani, kun orkesteri heti settinsä alkuun esitti toivekappaleeni "Punainen kitara". Tuntui niin kivalta, että kävin kiittämässä. Jarkko sen lauloi ja heti perään toisen "favorini" "Yksi ainoa ikkuna".  Seurasivat vauhdikkaat sambat, jolloin kuultiin poikien yhteislaulua. Mikko spiikkasi hauskasti ja veti Jarkon samaan  sanailuun mukaan. Minulta jäi lähes kokonaan kirjaamatta ylös esitettyjä kappaleita, kiinnostuin niin kovin tanssilattian tapahtumista ja Recadoksen esittämästä musiikkista. Tanssiporukka vastasi täysillä Mikon spiikkiin ja kehoituksiin. Koko lattian täyteinen yleisö lauloi "Levotonta tuhkimoa" ja kädet huojuivat ilmassa. ".. mä puhuin aina sulle siitä kuinka kaunis oot.." - Sitten  jo repäistiin "Vielä on kesää jäljellä" ja "Varrella virran" - Yleisö tanssi ja lauloi ja lopulta lähes riehaantui.
Meininki oli sitten sen mukaista! Hauskaa näytti olevan niin lavalla kuin lattiallakin. Sitä oli tosi kiva katsella.
Näin tämä risteily päättyi iloisiin tunnelmiin. Jäi kaikkiaan hyvä mieli.
Lämpöinen kiitos Annelille ja Recadokselle nautittavasta risteilystä, ja kiitos erityisesti vielä Jarkolle, joka antoi meille aikaansa ja seuransa. Seuraavaksi tapaamisiin taas keikalla!
Kiitokseni vielä myös keikkakaverilleni Karille, joka lupauksensa mukaan palautti minut kotipihaan  "huomenna". ;-D

Anne Mattila ja Mistral Esakalliolla 2.5.2014

Annen ja Mistralin keikka Someron Esakalliolla sijoittui heti Vapun jälkeiselle päivälle 2.5.2014. Paikalle pääsin Karin ja Jarno Rosvallin mukana. Myös Jarmo Lindholm ja Taisto Koskela olivat Paimiosta lähteneet matkaan, mutta heillä oli toinen kyyti.
Vapun tienoo oli säältään hyytävän kylmä - yöllä lämpötila laski pakkasen puolelle ja päivällä saatiin "nauttia" vuoroon rae- räntä- ja vesisateista. Mieli oli jo vähällä masentua. Nyt kuitenkin oli edessä odotettu keikkailta.
Esakallio oli edelleenkin talven aikana "pessyt kasvojaan". Siellä oli karaoke-baarin puolta hivenen korjailtu. Pari kolme hauskaa "loosia" oli ilmestynyt pöytineen ja tuoleineen.
Musiikki alkoi soida klo 21. Ensimmäisinä lavalle astelivat Mistralin pojat. Heillä oli setissään tuttuja lauluja. Sen verran huomasin, kun olin toisella korvalla kuulolla, sillä istuimme pöydässä baarin puolella ja joimme kahvit. Toisena esiintyi Tanssiorkesteri Ahopelto. Heidän musiikkinsa koostuu myös mukavista tanssittavista kappaleista, ja Antti Ahopelto on tuttu jo niiltä ajoilta, kun hän osallistui tangokuningas-mittelöihin.

Anne saapui lavalle klo 22:30. Hän oli pukeutunut tyylikkääseen puna-musta-yhdistelmään. Aloituskappaleena oli tutusti "Lennetään" vihellys- ja taputusosioineen. Sen jälkeen hän toivotti yleisölle "hyvää perjantai-iltaa". Annen molemmat setit sisälsivät lauluja hänen levyiltään, sellaisia kuin : "Asfalttiviidakko", "Toivon sulle", "Katsees kuin tulta", "Enkeleitä, onko heitä" - siihen Anne totesi, että "kyllä heitä on". Joku pyysi, että hän laulaisi "Perutaan häät".. "Ei kai me näin illan alussa vielä niitä häitä peruta?"- vaan peruttiin sitten kuitenkin toivojan mieliksi. "Taivaan kartta" ja Tarkan Merjan toivoma "Kuin helminauhaa".
Kuulla saatiin myös Annen toisella setillä "Maijan ja Jannen häävalssi".. Paikalla oli nuoripari, jonka häät olivat aivan ovella, ja he olivat toivoneet tätä kappaletta - siitä tulisi myös heidän häävalssinsa. .. ja Anne lauloi.

"Minä soitan sulle illalla, sillä ilta on rakkauden aikaa. Nyt mä kerro en, nyt mä vaikenen, mutta soitan sulle illalla..." tunnelmoi Anne jossain vaiheessa. Esiintymisensä hän lopetti samalla kappaleella, millä aloittikin "Lennetään" ja kiitteli yleisöään mukavasta perjantai-illasta ja .". tavataan taas joskus .. jossain!" - "Elämä on lahja", on aina yhtä ihana kuunnella - sen hän lauloi toisena encorena.

Esakalliolle oli saapunut tanssikansan lisäksi ilahduttavan paljon myös faneja! Kiitos seurasta : Kari ja Jarno, Sari ja Juha, Jukka ja Pirkko, Liisa, Eve, Jarno ja Kale, Merja ja Juhani, Riitta ja Ilu, Katja, Sirpa ja Vote, Maarit ja Taina, Niina ja Sofia, Rampo, Janne... ja ketä nyt vielä sitten olikin ja jäi mainitsematta. Mukavaa oli teidät tavata ja viettää aikaa seurassanne.
On ihan pakko mainita, että nuo nuoret hurjapäät Niina ja Sofia olivat päättäneet tehdä keikkareissun Raumalta Esakalliolle mopoilla ajaen (!). Heille karttui kilometrejä 300km ja keikkamatkaan meni aikaa 12 tuntia. Vasta nyt tänään päivällä Niina paljasti asian facebookissa, ja tuumasi vielä, että jos olisi kaiken tietänyt matkasta, niin tekemättä olisi jäänyt. On tytöillä mahtanut olla kylmä kyyti! Ihania tyttöjä ja ilmeisen seikkailunhaluisia hurjapäitä!

Annen mukana olivat keikalle lähteneet myös äiti Tarja ja Anniina-siskon Jere-poika.
Kiitos ihanainen Anne kauniista lauluista ja Anne ja Mistral hienosta musiikkinautinnosta ja fiiliksestä keikalla. :-)