Sastamalan Siilotanssit 26.7.2013.
Päivä oli helteinen jo heti aamusta lähtien, niinpä sitten alkoikin rytistä iltapäivällä oikein kunnolla. Mm.Raaseporin seutua koetteli rankka ukkosmyrsky sateineen ja raekuuroineen. Karjaallakin oli pahoja tulvia, autoja hyytyi veden varaan, teitä sortui, kun vesi vei tiemateriaalin mennessään ja kellareihin tunkeutui vettä.
"Noin tunnin on satanut ihan hirveästi, rakeitakin on tullut. Koko keskusta on ihan sekaisin", oli joku paikkakuntalainen Karjaalta kertonut Iltalehden toimittajalle.
Rajuilman hiukan rauhoituttua tuli lisää uutisia. Maastopaloja oli Lounais-Suomessa ollut useita - Paimiossakin muutaman hehtaarin kokoinen palo. Sinne suuntaavien hälytysajoneuvojen ääniä kuulinkin vielä kotona ollessani.
Myös Helsingistä Turkuun matkalla ollut juna oli törmännyt radalle kaatuneeseen puuhun. Kukaan ei onneksi ollut loukkaantunut. ..että tällaisia uutisia sai kuulla juuri ennen keikalle lähtöä.
Olin sopinut tyttäreni Sarin kanssa, että lähdemme matkaan yhdessä. Omalla "Neiti Aurinkoisellani" ajelin Lietoon - ja melkein koko matkan paloauton perässä! Siellä siirryin tyttäreni autoon, joka on kookkaampi ja on matka-autona mukavampi. Vasta kun olimme jo lähellä Sastamalaa huomasin, että olin unohtanut puhelimeni omaan autooni. Arvasin, että viestejä sinne tulee ja ehkä puheluitakin, mutta asialle ei nyt voinut mitään. Löytäisin kyllä viestit yöllä.
Haapamäen tila Sastamalan Kivijärvellä vuokraa tiloja ja järjestää erilaisia tapahtumia. Nämä Siilotanssit ovat jo ehtineet muodostua perinteiseksi kesätapahtumaksi. Tämä on jo 13 kesä.
Ennen varsinaisen keikan alkua pääsin juttelemaan Annen ja Tarjan kanssa ja tervehtimään Mistralin poikia. Anne kokeili äänentoistoa ja "Sputnik" tarkisteli kai samaa asiaa bassonsa osalta.
Sari ja minä kuljimme sitten Tarjan ja isännän vanavedessä tutustuen paikkoihin. Kävimme Karaoketeltassa, kurkistimme savusaunaan ja kylpytynnyrin suojuksen alle - vesi oli lämmintä siellä!:-) Sitten istahdimme kodan pehmeillä taljoilla päällystetyille penkeille - mikä mainio paikka pitää grilli-ilta ystävien kesken! Tykkäsin!
Toinen illan orkestereista esiintyi ensin - Harri Lehtonen & Silver. Heidän musiikkinsa oli mukavaa ja letkeää tanssimusiikkia. Pidin myös kovasti laulusolistin tummasta pehmeästä äänen väristä.
Anne aloitti ensimmäisen settinsä klo20:30 laulamalla "Asfalttiviidakko". Hän toivotti hyvää perjantai-iltaa paikalla olijoille. Sitten hän kertoi laulavansa seuraavaksi "Elämä on lahja" - ja jatkoi:.."..sen mä olen todennu, vaikka tuo kosketinsoittaja väittääkin, että emäntä on lahja!" Ja Anne heläytti iloisen naurun siihen sanojensa päälle.
Seuraavaksi tulivat .."..hän on mun, hän on mun - lökäpöksyni mun, ujo laiha ja muutenkin parka..". sekä "Toivon sulle". Seuraavina Anne spiikkasi kauniit ja tunnelmalliset valssit " Muistan Monreposin" ja "Yön syliin", jonka muistan ensi kerran kuulleeni Jamppa Tuomisen esittämänä.
Valssit saivat tanssijat lattialle ja se täyttyikin tungokseen asti.
Tähän tapaan ensimäinen setti jatkui.. Kaunis, kaunis laulu oli "Tahdon rakastaa koko maailmaa..." - oi miten kauniit sanat siinä onkaan, kun oikein niitä pysähtyy kuuntelemaan.
Kun vuoroon tuli "Lennetään", ihan lavan edessä pieni pellavapäinen poika taputti innokkaasti käsiään Killeä matkien. Ilme oli tarkkaava ja totinen.. että pysyykö tahdissa.
Sitten tuli vuoroon jo odotettukin laulu "Sielu salamoi". Anne sai Räyskin ja Sputnikin sanailemaan, kumpi esiintyisi Jannena tällä kertaa. Anne nauroi, että pojat oikein kilpailee, kumpi pääsee osan laulamaan. - Poikien ilmeet taisivat kyllä kertoa hiukan muuta, ja Anne iski silmää.. Räyskistä nyt kuitenkin tuli Janne, ja yleisö alkoi odottaa, kuinka tämä sovittelisi sutkauksensa tällä kertaa.
Räyski ja Anne aloittivat, ja sitten alkoi sitä omintakeista sanoitusta vähitellen tulla:
"..lupasin liikaa, kukaties" - "..itsesi sä lupasit vain" - "..olen vain siementäjämies" -" juuri sitä, mitä mä hain"... jne. Yleisö eli mukana ja joku hihitti ihan lähellä vieressäni.
Tämän jälkeen Anne orkestereineen pääsi tauolle ja hetkeksi huoahtamaan.
Toinen setti alkoi kolmen vartin päästä. Sen alkuun Anne lauloi:"..minne mua viet, sua hulluna seuraan.. katso mitä sä teet.. sä leikitkö vain, ja jätät sikseen..". Voi näitä ihmissuhteiden kiemuroita! Ei kahta samanlaista elämänkohtaloa - ja jokainen meistä elää, kokee ja tuntee kaiken oman itsensä sisällä. Ei kukaan toinen voi tuntea juuri niitä tunteita, käydä läpi juuri niitä kokemuksia - ne ovat jokaiselle ainutkertaisia!
Joku oli toivonut uudelleen "Asfalttiviidakkoa", ja Anne alkoi toteuttaa toiveita. Toinen toivekappale oli "Ensi yönä". Siitä Anne pohti, mahtaako muistaa sanoja, kun edellisestä laulukerrasta on niin pitkä aika. Vaan tulihan tuokin kaunis laulu sieltä.
Sitten saimme kokea hauskan yllätyksen - oikein ohjelmanumeron. Tilan nuori isäntä Jari tuli laulamaan yhdessä Annen kanssa "Sielu salamoi" - Otin esityksen videolle, mutta en valitettavasti huomannut kysyä isännältä, saisinko laittaa sen tänne omaan blogiini. Se olisi ollut hieno ja hauska video. Laulu sujui ihan mallikkaasti ja kannustajia oli lavan vieressä. Kättentaputukset ja huutomyrsky esityksen jälkeen kertoivat, että tykätty oli ja kovasti!:-)
Viimeiset kappaleet Annen toisella setillä olivat "Perutaan Häät" ja "Lennetään". Tottakai hänet kutsuttiin lavalle vielä uudelleen ja encoreina hän esitti "Juokse juokse" ja "Enkeleitä, onko heitä".
Korttijono muodostui nopeasti ja kerrankin olin siinä ensimmäisenä. Sain kortin ja toisenkin tervehdyksenä keikkakaverilleni Karille, joka tällä kertaa oli työesteiden takia jäänyt pois. Ulkona tapasin vielä uudelleen Niinan, joka oli tullut paikalle tyttökaverinsa kanssa. Oli hieno arvostus Annen musiikille, että Niina oli tullut tänne, vaikka Raumalla oli "Mustan pitsin yö". Niina kertoi, ettei vielä koskaan ole jättänyt yhtään tuota tilaisuutta väliin.. ja tuumi: ..".mahtaakohan olla eka vuosi ikinä!" En yhtään ihmettele, että Anne ja Mistral musiikkeineen ovat vieneet voiton.
Tyttäreni "löysin" suulin ovelta hymyilevänä ja tyytyväisenä omaan iltaansa. Kotimatkammme sujui mukavasti rupatellen. Myös loppumatka kotiin omalla kohdallani onnistui ihan hyvin.. selvittelin itseni sankan sumun läpi, vaikka näkyvyys ajoittain olikin lähes olematon..  Kiva oli reissu kokonaisuudessaan!
Kiitos Anne ja Mistral - kiitos Tarja sinulle myös ja kaikki mukavat fanikaverit paikan päällä!

Erityiskiitos tyttärelleni Sarille, joka lähti äidilleen keikkakaveriksi!