Vuodenvaihteeseen oli ilmatieteen laitos luvannut huonoa säätä - kovaa tuulta ja räntä/lumisadetta. Oli ollut Karin kanssa puhetta, että lähtisimme Annelin keikalle, vaan nyt olin vähän epäileväinen , josko hän välittäisi lähteä niin huonolla säällä ja kelillä ajamaan. Vaan Karipa soittikin päivällä ja siinä sitten kuitenkin sovittiin lähdöstä.
En nähnyt missään Kylpylähotellin sivulla tietoa, mihin aikaan Anneli aloittaisi esiintymisensä, joten laitoin facebookissa sinne viestiä ja kysyin. Hyvin pian tulikin vastaus - klo22.00 ja ystävällinen "Tervetuloa" - toivotus. Siihen ajankohtaan siis tähtäsimme, kun lähdimme liikkeelle.
Anneli olikin jo odottamassa lavalle astumista, kun saavuimme paikalle. Hänen kanssaan siinä olivat myös Koskisen pariskunta Tarja-Riitta ja Martti, sekä Sari ja Juha. Anneli halasi meidät pikaisesti ja samassa orkesterin pojat jo kutsuivat hänet lavalle.
Anneli aloitti tutusti reippaalla "Ne na na na"-kappaleella.... sitten hän tervehti yleisöä ja jatkoi "Mustat silmät - yötä tummemmat, tulta kuumemmat, kaikkein kauneimmat..". Minusta tuntui niin kivalta, kun hän oli ottanut setteihinsä mukaan vähän vanhempiakin kappaleitaan - "Turvaan", " Tanssin päivät, tanssin yöt". Sitten Anneli kuului kyselevän, että onko täällä ketään pohoojalaasia - ja kuinka paljon. Ilmeisesti joitakin myöntäviä vastauksia tulikin, sillä hän tuntui kertovan jonkin jutun pohoojalaisesta, joka oli iskenyt puukkonsa pystyyn pöytään. Kuulen huonosti, enkä ole vielä saanut uutta apuvälinettä asiaa parantamaan, joten en saanut selvää, mutta yleisö kuitenkin nauroi hereästi jutulle. Niin sitten kuulimmekin komean "Kriminal tango"kappaleen. Sen parina tuli "Siks oon mä suruinen". "Villivarsasta" tulee mieleeni jostakin syystä Annelin pikkusisko Anitta. En vain saa mieleeni nyt, mitä se "jokin" on. "La isla bonita", "Seitsemäs taivas" ja "Mikä sun nimi on?" Farmarin eli Juha Haapion kanssa duettona Anneli lauloi "Hit the road, Jack!" Se sujuikin oikein mukavasti. Tähän päättyi ensimmäinen setti ja Anneli orkesterinsa kanssa lähti tauolle. Me toiset etsimme vapaat tuolit, joille istahtaa vaihtamaan kuulumisia. Sari ja Juha menisivät taas seuraavaksi töihin, Sarilla alkaisi yövuoro. Martti ja Tarja-Riitta aikoivat lähteä vielä Annelin laivakeikalle Viking Gracelle uudenvuoden päivänä.
Päiväkummun ravintolasalissa olivat lähes kaikki pöydät varattuja. Niissä oli "varattu"-laput paikoillaan. Vain siellä täällä oli jokunen tuoli vapaana. Niitä hyödynsimme.
Toisen settinsä Anneli aloitti laulamalla "Oon juurillain". "Liian pitkä matka kotiin" sai hänet toteamaan, että tällä säällä ja tällä kelillä se matka tuntuisikin ihan liian pitkältä. Kun Anneli lauloi tuota iki-ihanaa "Kuolleet lehdet" kappaletta, panin merkille, miten eräs hyvin tyylikäs vanhempi pariskunta pysähtyi tanssissaan ja rupesi kuuntelemaan Annelin esitystä. Herra huomasi katseeni ja nyökkäsi. He olivat selvästi ihastuneita Annelin tulkintaan laulusta. "Onni jonka annoin pois" - Sitten Anneli kertoi, että kun hän kuunteli yhtyettä nimeltä Vaya con dios, hän sai heiltä kipinän laulamiseen. Ja nyt hän esitti yhtyeen kappaleen "Girls, don´t cry for Loui!"- eli älkää poratko likat miesten perään - tämä repliikki on joltain aikaisemmalta Annelin keikalta, mutta oli niin naseva, että jäi mieleeni. Sitten saimme kuulla Annelin tulevalta levyltä kappaleen nimeltä "Pohjoistuuli" Siinä saavat orkesteri pojatkin laulaa mukana... "pohjoistuuli taas kutsuu kulkijaa...." Tämän jälkeen oli vuorossa palanen "päddingiä" eli "Laivat". Siinäkin yleisö eli vahvasti mukana. "Rakkauden muistomerkin" jälkeen Anneli esitteli orkesterinsa: kiipparina eli kosketinsoittajana oli Mikko Pellinen, ...".enkä uskalla jättää esittelyssä viimeiseksi rumpalia - Pertti Karppinen, kitarassa Farmari, eli Juha Haapio ja bassossa Tapio Leppänen. Sitten Anneli sanoi, että nyt hän laulaa viimeisen laulun, että ehditään katselemaan ilotulitusta. Otetaanko nopeeta? Juuuuuuuu!!!! huusi yleisö ja niin ilmoille kaikui "Saappaat ampuu lujaa!" Yleisö riehaantui ihan valtavasti tämän aikana... hypittiin ja rallatettiin mukana sekä jammattiin oikein sydämen kyllyydestä, eikä ikä ollut vähäisinkään este menolle. Anneli kiitti nätisti keikan lopuksi yleisöä.
Hän jakoi muutaman fanikortin ja nimikirjoituksen - yhden myös käsivarteen. Lainasin hänelle kynäni.
Ilotulitus alkoi puolilta öin ja olikin oikein näyttävä sellainen. Seurasimme Karin ja muutaman muun ihmisen kanssa sitä hotellin avoparvekkeelta.
Vielä kun hankkiuduimme kotimatkalle, vaihdoimme muutaman sanan orkesterin poikien kanssa eteishallissa. Kiitin heitä illasta ja toivotin hyvää risteilyä, vaikka siitä mitä ilmeisimmin olisi tulossa myrskyisä matka.
Meillä Karin kanssa kotimatka sujui leppoisasti rupatellen kuten ainakin huolimatta sankasta lumi/räntäsateesta ja tielle kinostuvasta loskasta.
Kiitos ihanat Anneli ja Recados musiikkinautinnosta, fanikaverit mukavasta seurastanne ja Kari, kun kuitenkin lähdit kanssani, vaikka sää ja keli olivat kehnot.
