Olipa jälleen kerran iloinen ja virkistävä laivaristeily Viking Gracella tutussa mukavassa seurassa. Matkaan pääsin Karin mukana kuten usein ennenkin. Tiedossa oli myös, että Takalan perhe Toijalasta oli varannut reissun samalle päivämäärälle.
Jo Turun satamassa Vikingin terminaalissa löysimme muitakin tuttuja kasvoja. Takalan perheen lisäksi Juha Puhtila oli tullut paikalle, samoin Jarmo Lindholm ja Taisto Koskela. Siellä kuulimme myös, että Annen keikalle olivat Karviasta saapuneet hänen siskonsa Anneli ja veljensä Arttu sekä äitinsä Tarja ja Päivi Vaittinen. Myös Salmenit Ritva ja Veijo olivat lähteneet matkaan.
Hyttimme löytyi kannelta 8. Ja siellä asetuimme "taloksi".
Näiden laivamatkojemme myötä on vähitellen tullut tapoja, joita tulee noudatettua reissusta toiseen. Nytkin suuntasimme kulkumme ensin laivan Cafeteriaan, jossa nautimme iltapalan - minä tapani mukaan herkuttelin katkarapuleivällä ja appelssiinituoremehulla. Sieltä suunta oli sitten taxfree-myymälään, jossa teimme tutut pikaostokset. Huomenissa olisi vuorossa varsinainen myymäläkierros, jolloin hankittaisiin kotiin vietävät tuliaiset.
Risteilyohjelmassa luki, että Club Voguessa aloittaisi Deja vu esiintymisensä klo22:30. Siispä sinne olisi seuraavaksi suunta.
Lavalle nousivat soittimiensa ääreen Jari Tuominen, Jarkko Lahti, Kari Tenkula ja Pekka Tenkula - tutut kivat ja taitavat muusikot. Tänä ensimmäisenä iltana en laittanut ylös heidän esittämiään kappaleita, vaan vain nautiskellen kuuntelin.
Ennen Annen tuloa lavalle kävin tervehtimässä Tarjaa, Päiviä ja Salmenin pariskuntaa. Myös Annelia ja Artttua jututin hetken aikaa. Kumpaakin oli kiva nähdä pitkästä aikaa. Annelin keikalla olinkin ollut jo tammikuussa tänä vuonna.
Tauon jälkeen orkesteri palasi lavalle tuoden Annen mukanaan. Hän aloitti tutulla "Asfalttiviidakko"kappaleella. Se taitaakin olla niitä kappaleita, joita hän esittää lähes joka keikalla. "Anna vielä yksi elämä" jatkoi settiä. "Arjen supermies" on toistaiseksi Annen viimeisin sinkku. Se kertoo kaverista, joka yrittää olla "minä kyllä osaan itse"-mies, mutta tahtoo toistuvasti epäonnistua yrityksissään. Vaan kunniaksi hänelle - on hän ainakin kova yrittämään. Sitten ihana Juha pokkasi minut tanssimaan kanssaan, ja niin pyörähtelimme lattialla "Yksi ohikulkijoista" ja "Lennetään" kappaleiden tahdittamina. Seuraavana oli "Pidä siitä kii, että sul on ystäviä". Siinä laulussa on sanoma, joka panee ajattelemaan. Ystävät ovat jokaiselle tärkeä asia, heidän seurassaan on rauhallista ja levollista olla. Voisi olla aika ankeaa, jos joku päivä huomaisi, että ympäriltä olisivat läheiset ihmiset poistuneet. Voisi tuntua hyvin yksinäiseltä olo.
Sitten Anne jatkoi "Taivaankartta" kappaleella. Se on yksi niistä lauluista, joista erityisesti pidän. "Mistä tunnet ihmisen" - olen kuullut niitä liikkuu.... Niinpä! Kaikenlaisia ihmisiä tapaamme elämämme varrella. Jotkut ohitamme tuosta noin, koska heillä ei ole mitään mikä kiinnittäisi huomiomme tai heillä ei ole meille mitään annettavaa tai meillä heille. Suurin osa ihmisistä taitaa mennä ohi sillä lailla. Vaan niinhän elämän tuleekin sujua. Sieltä kyllä valikoituvat ne "kultajyvät" mukaan. Vaan jopa pantiin vipinää jalkoihin, kun Anne otti vauhtia Abban tahdissa - "Mamma mia" saa aina yleisön riemastumaan. Iloisia jammaajia ilmestyi tanssilattialle. "Angel ´s crying" jatkettiin. Ja setin lopuksi Anne vielä esitti suositun hittinsä "Perutaan häät". Anne oli poistumassa tämän jälkeen, mutta kätten jatkuva pauke kutsui hänet takaisin ja kuulimme vielä encorena uudelleen "Arjen supermies" - ja Anne alkoi nauraa ja jutustella, että enpäs vielä lopetakaan, kun olen keikkailun taas aloittanut, niin laulan lisää... ja saimme vielä kuulla "Niin ihania valhees on". Vaan sitten hän vielä kiitteli illasta ja poistui lavalta.
Tauon jälkeen lavalle asteli seuraava esiintyjä "Trip Collective". Siinä oli hyviä muusikoita. Jopa saksofoni oli soittimena yhdellä muusikolla.
Muistelen, että tätä orkesteria olisin kuunnellut joskus aikaisemminkin. Erinomaisia esiintyjiä he ovatkin ja tosi mukavaa musiikkia saimmekin taas nautittavaksemme. He aloittivat hauskasti Toto Cotunion tunnetuksi tekemällä kappaleella "Sono italiano". Sen on edesmennyt Kari Tapio laulanut suomeksi kääntäen nimen "Olen suomalainen". Seuraavaksi sieltä tunnistin "Tyhjät huoneet"-kappaleen sävelen, samoin "Wake me up, before you go go..." jne setti jatkui. Viihdyimme ja viivyimme toisenkin setin ajan kuuntelemassa tätä mainiota orkesteria. Laiva oli alkanut keinua aika tavalla, kun sanoimme hyvää yötä Juhalle ja Takalan perheelle ja suuntasimme nukkumaan.
Seuraavana aamuna heräilimme noin puoli yhdeksän aikoihin. Aamupuurolle menimme Cafeteriaan ja sieltä sitten taxfreehen tekemään ne ostokset, mitkä oli tarkoitus viedä kotiin. Menimme sitten kuuntelemaan Jake Niska Bandin esityksiä Retro Barin puolelle. Siinä istuessamme saimme seuraamme Tarjan ja Päivin, jotka tulivat aamukahville. Olikin oikein kiva rupatteluhetki. Meillä Karin kanssa oli kuitenkin varattuna ruokailu Buffetissa klo12, joten suuntasimme sinne. Siellä olimme iloksemme saaneet paikat samaan pöytään Takalan perheen kanssa. Niinpä ruokailu sujui miellyttävissä merkeissä. Etenkin kalapöytä oli nyt erittäin monipuolinen ja nautittava.
Ruokailun jälkeen olikin mukavaa heittäytyä hetkeksi sulattelemaan juuri syötyä ateriaa. Hytissä jäimme seuraamaan ja nauramaan sekä myös taivastelemaan "Hauskoja kotivideoita"TV:stä. Eivät ne mielestäni kaikki olleet hauskoja, Aika kamalan näköisiä keikauksia siellä sattui, ja varmasti mustelmia ja ruhjeitakin tuli jonkin verran. Oli meno sen näköistä siellä ruudulla.
Vaan sitten jo oli aika suunnata taas askeleet Club Vogueen. Trip Collective aloitti siellä esiintymisensä klo15:30. Heitä menimme kuuntelemaan. Siellä olikin vauhti päällä.. Orkesteri soitti useamman kappaleen reipasta twistiä ja rockia ja sai kansan lattialle twistaamaan ja rockaamaan. Jotkut naishenkilöt yleisöstä hiukan nauttineina oikein riehaantuivat esittämään kaikenlaisia kuvioita ja osaamistaan askeleissa. Hauskahan sitä oli katsoa. Sitten jo orkesteri rauhoitteli tunnelmaa esittämällä "What a wonderful World". Ja jatkoi Elviksen "I can´t help falling in love with you" - sitten taas repäistiin irti näistä herkistä tunnelmista ja pantiin jalat liikkumaan.. "Get on baby, get ooooon..".
Se oli riemastuttavaa kuunneltavaa ja katsottavaa. Pakko myöntää, että huvittavia näkyjäkään ei lattian tapahtumista puuttunut. Väkisinkin veti suun hymyyn. Vaan hauskaahan se oli!
Anne ja Deja vu olivat sitten vuorossa. He aloittvat hempeällä "Tyynyyn jäljet jää"-kappaleella. "Enkeleitä, onko heitä" jatkettiin. Sitten Anne esitti "Elämän peli" kappaleensa, jonka hän "rikkiviisaana" 14-vuotiaana oli tehnyt. Ei ole muuten olenkaan hassumpi juttu niin nuoren ihmisen tekeleeksi. "Ravintola sydänsuru", "Kuivaa koivua" tulivat seuraavina. Tämän jälkeen Anne iloisesti hymyillen kertoi laulavansa "Sekunnit ne kulkee - ja tän myötä äidille hyvää syntymäpäivää - tänään 61 vuotta!" Seuraavaksi kuulimme tutun "Joline" ja sen jälkeen "Arjen supermies". Kun Anne kuulutti seuraavan kappaleen "Elämä on lahja", hän sanoi, että muistuttelee mieleen sanoja, kun ei ole ihan lähiaikoina sitä laulanut - niin ja basistilla on nuotit hukassa, mutta ei se haittaa, kun hän soittaa sen kuitenkin hatusta". Pekka on muusikkona rautainen ammattilainen. "Anna vielä yksi elämä" oli tämän päivän setissä viimeinen kappale. Vielä pyydettiin Annelta vähän lisää, ja hän lauloikin vielä "Asfalttiviidakko" ja "Jakaranda" kappaleet. Oli niin kiva, kun sekä Kari että Taisto hakivat minut tanssimaan tänään. Heille kiitos huomaavaisuudesta.
Korttijono oli taas tavan mukaan pitkä. Anne huomioi jokaisen paikalla olevan faninsa ja hän jutteli ystävällisesti kaikkien kanssa. Uusia fanikortteja ei vielä ole valmiina, mutta nimmarin sai jokainen Viking Gracen kortilla lämpimän halauksen kera. Vielä kävin sanomassa "heiheit" Tarjalle, Päiville, Ritvalle ja Veijolle ennen kuin menimme takaisin paikoillemme kuuntelemaan Deja vu:n viimeisen setin.
Se aloitettiin "Paholainen vaanii" kappaleella ja jatkettiin Baddingin "Paratiisilla". Kun Jarkko kuulutti, että seuraavaksi tulee tangoa, tuli yleisöltä vastalauseiden myrsky. Se ei halua mitään pehmeää tangoa vaan vahvaa musaa... Neuvoteltiin, ja sitten alkoi tulla minulle jokseenkin vierasta mutta tosi menevää musiikkia - mestarileipurista laulettiin ja tuhkimo tekee itsestään marttyyrin jne. Jarin upea soolo tarttui korvaan. Vielä jäi kauniina soimaan mieleeni elokuvamusiikki "Kummisetä"-elokuvasta.
Ja niin oli tämäkin kiva reissu lopussa, ja kotimatka edessä. Jarkko kävi vielä pikaisesi sanomassa "heiheit". Annella ja orkesterilla oli vielä toinen risteily edessään ja esiintyminen uudelle yleisölle.
Oli miellyttävä ja kaikkiaan hauska risteily, josta jäi hyvä mieli.
Kaunis kiitos Annelle ja orkesterille musiikista sekä ihanille ystäville ja fanikavereille seurasta.
ps. Laitan tänne jutun loppuun vielä kuvan Kari Tapiosta ja Ella Kannisesta TV-sarjasta "Tie Roomaan". Tässä on kuva siitä hetkestä, jolloin Kari Tapio laulaa Italiassa "Olen suomalainen" ja saa yleisöä ympärilleen kuuntelemaan.
Sitten Anne jatkoi "Taivaankartta" kappaleella. Se on yksi niistä lauluista, joista erityisesti pidän. "Mistä tunnet ihmisen" - olen kuullut niitä liikkuu.... Niinpä! Kaikenlaisia ihmisiä tapaamme elämämme varrella. Jotkut ohitamme tuosta noin, koska heillä ei ole mitään mikä kiinnittäisi huomiomme tai heillä ei ole meille mitään annettavaa tai meillä heille. Suurin osa ihmisistä taitaa mennä ohi sillä lailla. Vaan niinhän elämän tuleekin sujua. Sieltä kyllä valikoituvat ne "kultajyvät" mukaan. Vaan jopa pantiin vipinää jalkoihin, kun Anne otti vauhtia Abban tahdissa - "Mamma mia" saa aina yleisön riemastumaan. Iloisia jammaajia ilmestyi tanssilattialle. "Angel ´s crying" jatkettiin. Ja setin lopuksi Anne vielä esitti suositun hittinsä "Perutaan häät". Anne oli poistumassa tämän jälkeen, mutta kätten jatkuva pauke kutsui hänet takaisin ja kuulimme vielä encorena uudelleen "Arjen supermies" - ja Anne alkoi nauraa ja jutustella, että enpäs vielä lopetakaan, kun olen keikkailun taas aloittanut, niin laulan lisää... ja saimme vielä kuulla "Niin ihania valhees on". Vaan sitten hän vielä kiitteli illasta ja poistui lavalta.
Tauon jälkeen lavalle asteli seuraava esiintyjä "Trip Collective". Siinä oli hyviä muusikoita. Jopa saksofoni oli soittimena yhdellä muusikolla.
Muistelen, että tätä orkesteria olisin kuunnellut joskus aikaisemminkin. Erinomaisia esiintyjiä he ovatkin ja tosi mukavaa musiikkia saimmekin taas nautittavaksemme. He aloittivat hauskasti Toto Cotunion tunnetuksi tekemällä kappaleella "Sono italiano". Sen on edesmennyt Kari Tapio laulanut suomeksi kääntäen nimen "Olen suomalainen". Seuraavaksi sieltä tunnistin "Tyhjät huoneet"-kappaleen sävelen, samoin "Wake me up, before you go go..." jne setti jatkui. Viihdyimme ja viivyimme toisenkin setin ajan kuuntelemassa tätä mainiota orkesteria. Laiva oli alkanut keinua aika tavalla, kun sanoimme hyvää yötä Juhalle ja Takalan perheelle ja suuntasimme nukkumaan.
Seuraavana aamuna heräilimme noin puoli yhdeksän aikoihin. Aamupuurolle menimme Cafeteriaan ja sieltä sitten taxfreehen tekemään ne ostokset, mitkä oli tarkoitus viedä kotiin. Menimme sitten kuuntelemaan Jake Niska Bandin esityksiä Retro Barin puolelle. Siinä istuessamme saimme seuraamme Tarjan ja Päivin, jotka tulivat aamukahville. Olikin oikein kiva rupatteluhetki. Meillä Karin kanssa oli kuitenkin varattuna ruokailu Buffetissa klo12, joten suuntasimme sinne. Siellä olimme iloksemme saaneet paikat samaan pöytään Takalan perheen kanssa. Niinpä ruokailu sujui miellyttävissä merkeissä. Etenkin kalapöytä oli nyt erittäin monipuolinen ja nautittava.
Ruokailun jälkeen olikin mukavaa heittäytyä hetkeksi sulattelemaan juuri syötyä ateriaa. Hytissä jäimme seuraamaan ja nauramaan sekä myös taivastelemaan "Hauskoja kotivideoita"TV:stä. Eivät ne mielestäni kaikki olleet hauskoja, Aika kamalan näköisiä keikauksia siellä sattui, ja varmasti mustelmia ja ruhjeitakin tuli jonkin verran. Oli meno sen näköistä siellä ruudulla.
Vaan sitten jo oli aika suunnata taas askeleet Club Vogueen. Trip Collective aloitti siellä esiintymisensä klo15:30. Heitä menimme kuuntelemaan. Siellä olikin vauhti päällä.. Orkesteri soitti useamman kappaleen reipasta twistiä ja rockia ja sai kansan lattialle twistaamaan ja rockaamaan. Jotkut naishenkilöt yleisöstä hiukan nauttineina oikein riehaantuivat esittämään kaikenlaisia kuvioita ja osaamistaan askeleissa. Hauskahan sitä oli katsoa. Sitten jo orkesteri rauhoitteli tunnelmaa esittämällä "What a wonderful World". Ja jatkoi Elviksen "I can´t help falling in love with you" - sitten taas repäistiin irti näistä herkistä tunnelmista ja pantiin jalat liikkumaan.. "Get on baby, get ooooon..".
Se oli riemastuttavaa kuunneltavaa ja katsottavaa. Pakko myöntää, että huvittavia näkyjäkään ei lattian tapahtumista puuttunut. Väkisinkin veti suun hymyyn. Vaan hauskaahan se oli!
Anne ja Deja vu olivat sitten vuorossa. He aloittvat hempeällä "Tyynyyn jäljet jää"-kappaleella. "Enkeleitä, onko heitä" jatkettiin. Sitten Anne esitti "Elämän peli" kappaleensa, jonka hän "rikkiviisaana" 14-vuotiaana oli tehnyt. Ei ole muuten olenkaan hassumpi juttu niin nuoren ihmisen tekeleeksi. "Ravintola sydänsuru", "Kuivaa koivua" tulivat seuraavina. Tämän jälkeen Anne iloisesti hymyillen kertoi laulavansa "Sekunnit ne kulkee - ja tän myötä äidille hyvää syntymäpäivää - tänään 61 vuotta!" Seuraavaksi kuulimme tutun "Joline" ja sen jälkeen "Arjen supermies". Kun Anne kuulutti seuraavan kappaleen "Elämä on lahja", hän sanoi, että muistuttelee mieleen sanoja, kun ei ole ihan lähiaikoina sitä laulanut - niin ja basistilla on nuotit hukassa, mutta ei se haittaa, kun hän soittaa sen kuitenkin hatusta". Pekka on muusikkona rautainen ammattilainen. "Anna vielä yksi elämä" oli tämän päivän setissä viimeinen kappale. Vielä pyydettiin Annelta vähän lisää, ja hän lauloikin vielä "Asfalttiviidakko" ja "Jakaranda" kappaleet. Oli niin kiva, kun sekä Kari että Taisto hakivat minut tanssimaan tänään. Heille kiitos huomaavaisuudesta.
Korttijono oli taas tavan mukaan pitkä. Anne huomioi jokaisen paikalla olevan faninsa ja hän jutteli ystävällisesti kaikkien kanssa. Uusia fanikortteja ei vielä ole valmiina, mutta nimmarin sai jokainen Viking Gracen kortilla lämpimän halauksen kera. Vielä kävin sanomassa "heiheit" Tarjalle, Päiville, Ritvalle ja Veijolle ennen kuin menimme takaisin paikoillemme kuuntelemaan Deja vu:n viimeisen setin.
Se aloitettiin "Paholainen vaanii" kappaleella ja jatkettiin Baddingin "Paratiisilla". Kun Jarkko kuulutti, että seuraavaksi tulee tangoa, tuli yleisöltä vastalauseiden myrsky. Se ei halua mitään pehmeää tangoa vaan vahvaa musaa... Neuvoteltiin, ja sitten alkoi tulla minulle jokseenkin vierasta mutta tosi menevää musiikkia - mestarileipurista laulettiin ja tuhkimo tekee itsestään marttyyrin jne. Jarin upea soolo tarttui korvaan. Vielä jäi kauniina soimaan mieleeni elokuvamusiikki "Kummisetä"-elokuvasta.
Ja niin oli tämäkin kiva reissu lopussa, ja kotimatka edessä. Jarkko kävi vielä pikaisesi sanomassa "heiheit". Annella ja orkesterilla oli vielä toinen risteily edessään ja esiintyminen uudelle yleisölle.
Oli miellyttävä ja kaikkiaan hauska risteily, josta jäi hyvä mieli.
Kaunis kiitos Annelle ja orkesterille musiikista sekä ihanille ystäville ja fanikavereille seurasta.
ps. Laitan tänne jutun loppuun vielä kuvan Kari Tapiosta ja Ella Kannisesta TV-sarjasta "Tie Roomaan". Tässä on kuva siitä hetkestä, jolloin Kari Tapio laulaa Italiassa "Olen suomalainen" ja saa yleisöä ympärilleen kuuntelemaan.
