Viime vuoden puolella harmittelin, kun sain tietää, että Baltic Princess oli tarkoitus siirtää telakalle huoltoa varten tammikuussa 2018, koska silloin laivalle oli merkitty Anneli Mattilan ja Recadoksen keikka juuri sille ajalle. Vaan huollettavahan laivat on aina välillä, ovat siksi kovassa kulutuksessa kaiken aikaa. Sitten nuori ystäväni Katja Kananen otti yhteyttä ja kyseli, josko lähtisin Annelin keikalle Gabriellalle tammikuussa. Olin kysymysmerkkinä, että miten ja kuinka, että Gabriellahan liikennöi Helsingistä Tukholmaan. Katja selitti, että laiva olisi Turun liikenteessä Baltic Princessin telakoinnin aikana. Lupasin miettiä asiaa, koska minulla on tiettyjä rajoituksia pimeässä ajamisen suhteen, enkä tiennyt keikkakaverini Karin työvuoroista ja siitä, olisiko hän halukas lähtemään mukaan reissuun.
Vuosi vaihtui ja sitten Katja kysyi uudelleen josko olisin ihan oikeasti lähdössä Gabriellalle Annelin keikalle. Edelleen epäröin, mutta sitten laitoin viestiä Karille. Ja hän soittikin lähes välittömästi minulle kertoen, että jos toinen reissu lähtee 10.1. - keskiviikkoiltana, hän pääsee mukaan. Tuli kiire kertoa Katjalle, että mennään keikalle ja varata risteily. Päivä oli maanantai ja risteilylle lähdettäisiin jo keskiviikkoiltana. Netti on mahtava juttu - sen kautta asiat hoituvat reipasta tahtia. Muutaman hetken jälkeen olin jo varannut risteilyn kolmelle ja maksanut sen.
Tuli keskiviikkopäivä, ja illan odotus alkoi. Olin sopinut Katjan kanssa, että hän tulee suoraan töistä satamaan. Karikin oli töissä aamuvuorossa ja yhdessä menisimme täältä sitten satamaan, jossa tapaisimme Katjan.
Viking Gabriella oli minulle täysin tuntematon laiva. Vuosien mittaan olen päässyt tutustumaan useihin Vikingin ja Siljan laivoihin, mutta tällä en ollut koskaan vielä matkustanut. Netistä urkin hiukan rietoja siitä etukäteen ja katselin kuvia. Laivaa oli viime telakoinnin aikana uudistettu jonkin verran ja siitä oli kiittäviä mainintoja laitettu facebook-sivuille. Varsinkin henkilökuntaa kiiteltiin ystävälliseksi ja ruoka oli kuulema hyvää.
Satamassa lunastin lippumme, saimmekin kivasti viereiset hytit - Katjalle ja minulle yhteinen ja Kari sai oman. Terminaalissa tein havainnon, että matkustajia oli lähdössä laivaan tavallista vähemmän. Oli varmaan se aika viikosta, kun oli hiljaisinta. Monet risteilylle lähtijät valitsevat jo töittenkin puolesta mieluummin viikonlopun risteilylle lähtöön.
Laivaan pääsimme n.klo20:40 ja laivan lähtöaika oli klo20:55. Meillä on Karin kanssa ollut tapana, että iltapalan syömme aina heti laivaan nousun jälkeen. niin teimme nytkin. Sitten nopea kierros tax freessä ja tutustuminen risteilyohjelmaan.
Klo22:10 oli Club Marissa alkamassa "Magic Show" - sinne siis suunta! Otimme paikat ihan lavan reunasta, ja pian saimme silmiemme eteen hauskasti esitettyjä illuusioita, joita meille tarjosi ranskalainen taikuri Cedric. Näimme mm. "kupla-shown", "pallo-shown" ja sitten tuli korttipakkatemppu, johon taikuri pyysi mukaan Katjan, Katjan tuli valita pakasta kortti, jota taikuri ei saanut nähdä, mutta joka näytettiin yleisölle. Tempun lopussa Katjan valitsema kortti löytyi nelinkerroin taiteltuna taikurin suusta pitkänpitkänpitkän valkean nauhan päästä. :-D Katja sai pitää kortin muistona. Esitys oli ihan hauska kaikkiaan.
Sitten oli vuorossa vihdoin Recados. Oli tosi ihanaa nähdä ja kuunnella heidän esiintymistään. Edellisestä kerrasta olikin jo aikaa. Recadoksen settiin kuului tuttuja kappaleita enimmäkseen. Mikko lauloi ja toiset "pojat" olivat taustakuorona tarvittaessa. Kuultiin mm. "Ikkunaprinsessa", "Et voi jättää minua", "Yksi ainoa ikkuna" ja niin edelleen. En laittanut kappaleita muistiin, mutta tykkäsin kovasti valitusta setistä. Tauon jälkeen tuli Annelikin lavalle.
Ennen lavalle menoaan oli Anneli käynyt tervehtimässä meitä. Hän toi mukanaan Soilen, joka oli lähtenyt Tukholmasta samana aamuna risteilemään. Soile jäi kanssamme kuuntelemaan ja katselemaan esitystä. Anneli lauloi tuttuja kappaleita - myös vanhempia levytyksiään. Duoissa hänen kumppaninaan lauloi Mikko. Silloin kuulimme "Mä lähden stadiin" ja "Hit the road, Jack!". Kun Anneli ja Recados olivat lopettaneet, tuli Mikko moikkaamaan meitä ja sanoi, että he tulevat vielä takaisin, vievät vaan kitarat pois. Annelikin lupasi tulla vielä seuraan vähän myöhemmin. Niinpä jäimme kuuntelemaan, mitä musiikkia Generation-yhtyeellä oli tarjolla. Tämäkin yhtye oli tuttu monista edellisistä risteilyistä. Minua ihastutti sekin, että siellä laulusolistit esittivät useita kappaleita myös suomenkielellä. On tosi hienoa, että he ovat vaivautuneet opettelemaan suomalaiset sanat muutamiin lauluihin. Siitä heille pisteet! :-)
Recadoksen pojista ensin tuli luoksemme juttusille Pertti. Hän istuikin melkoisen tovin tarinoimassa kanssamme, kunnes lähti omille teilleen. Mikko ja Tapiokin saapuivat seuraan lupauksensa mukaan. siinä sattui mielestäni aika hauska tapauskin. Yksi vanhempi herra tuli hakemaan minua tanssiin ja pyysi luvan Karilta. Myöhemmin Kari sitä ihmetteli, ja sitten kerroin hänelle, että se mies kyseli minulta, oliko Kari minun mieheni ja olivatko nuoret miehet ja neiti siinä ympärillä minun lapsiani. Hiukan meinasin häkeltyä, mutta kerroin sitten vaan, että olemme ystäviä kaikki, emme saman perheen jäseniä - Siis jees! Pojat ja tytöt, mamma tässä on ihan ylpeä, kun on näin fiksuja ja ihania poikia ja tyttöjä "perheessä". Ihan näin vanhaksi en osannut itseäni heti kuvitella - vaan onhan minulla ihan oikeasti kaksi liki viisikymppistä lasta itselläni, joten miehen erehtyminen oli täysin ymmärrettävää. Kari oli väsynyt ja lähti nukkumaan, me Katjan kanssa jäimme vielä paikalle odottelemaan Annelin ja Soilen saapumista. He tulivatkin aikanaan. Tosin hyvin pian sen jälkeen meille tultiin sanomaan, että siirtyisimme yläkertaan discon puolelle. Tottelimme kehoitusta ja kiipesimme koko joukko portaat ylös discoon. Siellä linnottauduimme samaan pöytään kaikki. Discossa oli jytä päällä ja sitten minutkin haettiin jammaamaan. Panin kaiken "seuraa johtajaa"-kykyni peliin, ja kai siinä menossa jotain johdonmukaisuutta olikin, kun Anneli nauraen tuumasi pöytään palatessani, että sehän meni ihan hienosti. Meillä oli hauskaa, juttua, iloa ja naurua riitti. Soile oli jatkuvasti lattialla jammaamassa ja hänellä oli ihan oikeasti hauskaa ja seuraa. Panin sen hyvillä mielin merkille. Facebookissa hän sitten kertoikin, että oli kiva risteily ja hän oli juhlatuulella. Pojat lähtivät klo3 nukkumaan - samoin Anneli. me Katjan kanssa jätimme discon n.klo3:30. Soile näytti vielä jäävän rupattelemaan.
Aamulla pienen torkahduksen jälkeen heräsin kovaan ryminään. Tuli tunne, että joku kolhii hytin seinää ja se menee rikki ja kaatuu päälle. Ilkeän inhottava tunne! Havahduin kunnolla hereille ja tajusin, että olimme satamassa Ruotsin puolella. Aamutoimien jälkeen pukeuduin ja jäin odottelemaan, josko Kari viestittäisi aamupalalle menosta. Arvelin, että Katja mielellään jatkaisi uniaan vielä jonkin aikaa. Puoli 9 maissa tulikin Karilta viesti "lähdetkö aamupalalle", niin sitten lähdimme katsomaan, mitä olisi tarjolla. Aamupuuro hillosilmän kera maistui hyvältä ja sen päälle kupillinen kahvia. Istuskelimme ja rupattelimme ja sitten tehtiin tax free kierros. Kun vein tavarat hyttiin, oli Katjakin jo hereillä.
Puolilta päivin avautui Buffet-ravintola ja menimme kaikki syömään yhdessä. Söimme kaikessa rauhassa. Meidän pöytämme oli kivasti ihan laivan keulassa ikkunan ääressä - numero 77. Olisi ollut kiva katsella maisemia, vaan ulkona oli kovasti sumuista, joten maisemien ihailu sai jäädä.
Pianisti Danielaa kävimme kuuntelemassa hetkisen aikaa ja sitten Club Marissa Jaana Hiltusta &Sherifiä. Kun menimme paikalle, siellä oli lavalla esiintymässä Jaanan kaverina laivan henkilökuntaan kuuluva mies, jota Jaana kutsui nimellä "Pena". Pena lauloi komeasti "Hopeinen kuu" kappaleen jaoittaen sen mielenkiintoisesti. Suomenkieli oli kyllä kohtuullisesti hallussa, mutta hän itse harmitteli, että ä,ö, ja y äänteet tuottavat hänelle vaikeuksia. Kyllä hän niistäkin selvisi kohtuullisesti. :-) Hän lauloi myös "Jätkän humpan".
Jossain vaiheessa kiipesimme tänäänkin yläkertaan, kun Kari ei ollut siellä eilen illalla mukana. Nyt paikalla oli esiintymässä trubaduuri Alan Barry. Häntä olikin mukava kuunnella ja hän spiikkasi kappaleensa englannin kielellä.
Klo17 olimme taas valmiina Club Marissa odottelemassa Annelia ja Recadosta. Ennen heitä esiintyi jälleen taikuri Cedric. Esitys oli taas oikein hauska. Tänään hänen pääjuttunsa taisi olla hatut. Niiden käsittely on varmasti aika hankalaa. Hyvin hän niistäkin selvisi. Korttitemppukin tehtiin, mutta nyt "ruutukymppi" löytyi hatun kuvusta.
Kun Anneli oli menossa esiintymään, hän poikkesi tervehtimään meitä. Soile oli jo aamulla jäänyt satamaan. Anneli oli nyt flunssaisen oloinen, puheäänikin oli painuksissa. Laivan koneellinen ilmastointi kuivaa huoneilman ja samalla myös limakalvoja. Laulaminen luontui häneltä kuitenkin oikein hyvin. Kun olen Annelia niin paljon kuunnellut huomasin kyllä, että ääni kulki vaikeammin, mutta hän on niin rautainen ammattilainen, että pärjää vähän sairaanakin. Onneksi tämä oli viimeinen risteily tällä kertaa.
Kun sitten oltiin jo niin pitkällä, että Anneli oli kutsuttu encoreille, hän ylättäen sanoi .. täällä risteilyllä on mukana nuori tyttö, joka on ollut ensimmäisen kerran keikalla 10 vuotta sitten 10-vuotiaana ja täyttää seuraavaksi 20 vuotta. Laulan hänelle toivekappaleen "Kotimatkalla". Ja niin Katja sai kuulla toivekappaleensa. Keikan loputtua Anneli kävi vielä kerran meidän luonamme ja halasi meitä kaikkia sanoen, että oli mukavaa, kun olimme tulleet risteilylle mukaan.
Satamaan saavuttiin ajallaan ja ulos laivastakin päästiin nopeasti, koska matkustajia oli yllättävän vähän.
Veimme Katjan kotiin, ettei hänen tarvinnut jäädä odottelemaan linja-autoa.
Meillä oli tosi hauska risteily. Kiitos ihanat Anneli ja Recados musiikista ja seurasta. Jäi hyvä mieli meille kaikille. Ja kiitos Soilelle myös seurastasi. Nähdään, kun tulet taas Suomeen!
