Olin jo kovasti odotellut mahdollisuutta päästä kuuntelemaan Anne Mattilan joulukonserttia, ja siitä aloittaa "laskeutumisen" joulun viettoon tänäkin vuonna. Olin kuullut, että kiireisellä Annella ei olisikaan tänä vuonna konserttia oman asuinkuntansa kirkossa, vaan ne olisivat kuultavissa muualla. Sitten tuli ilouutinen. "Vakuutusyhtiö Lähi-Tapiola tarjoaa asiakkailleen Anne Mattilan joulukonsertin Kankaanpään kirkossa". Oitis tartuin kiinni tilaisuuteen ja varasin paikan itselleni ja "avecille", sillä odotin ja toivoin, että saisin ystävästäni ja keikkakaveristani Karista itselleni kumppanin. Ilokseni hän lupautuikin lähtemään mukaani.
Konserttipäivä oli lauantai 16 joulukuuta. Sää oli harmaa, ja pariin kertaan siinä ajellesamme saimme lyhyen lumikuuronkin vastaamme. Muutoin oli kohtalaisen lauha sää.
Kankaanpään kirkosta luin Vikipediasta seuraavaa tietoa: se on rakennettu vuonna 1839 ja vihitty samoin käyttöön vuonna 1839 ollessaan vielä osaksi keskeneräinen. Kirkko on puurakenteinen ja sisäviisteinen ristikirkko ja edustaa uusklassisismia tyylisuunnaltaan. Sen on suunnitellut saksalainen arkkitehti Carl Ludvig Engel. Kirkon alttaritaulun "Kristuksen kirkastuminen" on maalannut Felix Frang vuonna 1922.
Kirkkosalin seiniin maalaukset on tehnyt Urho Lehtinen vuosina 1938-1939.
Kirkko seisoo uljaana korkean mäen päällä ja katselee sieltä korkeuksistaan kauas ympäristöönsä.
Samana iltana oli tiedossa kaksi konserttia (klo16 ja 18), sillä kuuntelijoita oli ilmoittautunut tulemaan paikalle paljon. Tässä klo16 konsertissakin kirkko täyttyi ääriään myöten - jopa linja-autoilla tultiin lähikunnista paikan päälle. Anne on täällä hyvin tunnettu ja rakastettu taiteilija.
Tasan klo16 saapuivat yhtyeen jäsenet soittimiensa luo, ja Lähi-Tapiolan edustaja lausui yleisön tervetulleeksi konserttiin, ja kutsui sitten Annen paikalle, ja niin alkoi tunnin mittainen tiivistunnelmainen ja lämminhenkinen musiikkihetki. Annea säesti konsertissa Jarkko Lahti koskettimissa, Jari Tuomainen kitarassa ja Kari Tenkula lyömäsoittimissa.
En valitettavasti tehnyt muistiinpanoja lauluista, joita Anne esitti, mutta joistakin jäi tiettyjä erityispiirteitä mieleeni.
Aloituksena oli kuitenkin ihana "Taivas sylissäni" laulu. Siitä Anne joskus kertoi, että olisi niin mielellään mahduttanut sen "Jouluyön hiljaisuus"-levylleen, mutta oli sitten joutunut tilan puutteen vuoksi sen jättämään pois. Kauniisti soivat tutut sävelet kirkossa. "Jouluyön hiljaisuus" on Annen omaa niin sanojen kuin melodiankin kohdalla. Minulle tulevat sielun silmien eteen kynttiöiden liekkien ympärilleen heijastama pehmeä valo, kuusen tuoksu ja miten sen sanoisin... sellainen joulun ikioma tuoksu oma sisäinen rauha ja kodin hiljaisuus. "Sylvian joululaulu", "En etsi valtaa loistoa", "Varpunen jouluaamuna" - ne kaikki ovat niitä rakkaita tuttuja lapsena opittuja lauluja. Anne lauloi sitten äidilleen tekemänsä laulun - mainitsi siinä että ".. ja kaikille muillekin äideille.." Siis "Joululaulu äidille". Siinä hän laulaa heräämisestä aamuun sinivalkoiseen... ja kertoi sitten, että aikaisin aamulla, kun äiti meni navettaan kuudelta aattoaamuna, oli taivas juuri sen värinen. He lapset yrittivät vielä olla nukkuvinaan. Laulun sanat kertovat lapsen mietteistä ja tunnelmista. Tarja-äiti istui siinä Karin ja minun vierelläni, ja hänellä silmät kostuivat laulua kuunnellessa kuten itsellänikin. Ovat edelleen muistissa ne lapsen jännityksen ja odotuksen tunteet. Iltaa ja joulupukkia odotettiin sydän läpättäen ja pienellä pelon sekaisella tunteella - tuleeko lahjoja, ja olenko ollut tarpeeksi kiltti.
Jouluaaton vakiohjelmiin kuuluu piirretty satu "Lumiukko", tarina, jonka tunnusmelodia "Avaruus" on löytänyt tiensä ihmisten sydämiin. Senkin Anne lauloi. Hän kertoi myös, että on ollut aika, kun häntä viehättivät gospelit. "Tulkaa kaikki nyt laulamaan" on saanut kauniin sovituksen, luulen että olisi Killen käsialaa. Ainakin upea koskettava sovitus laulusta "Heinillä härkien kaukalon" on mahtavaa kuultavaa ja Killen sovittama.
Sitten Anne sanoi, että seuraavaan lauluun hän tarvitsee vähän apua, että hän kutsuu äitinsä Tarjan kanssaan laulamaan. Tarja siirtyi Annen vierelle ja niin kajahti kuuluville "Maa on niin kaunis" kaksiäänisesti. Annen äiti on vuosia laulanut kirkkokuorossa ja omaa kauniin puhtaan tumman äänen. Sitten Anne sanoikin jo, että nyt on valitettavasti kahden viimeisen laulun aika. Ennen viimeistä laulua Lähi-Tapiolan edustaja siirtyi kiittämään häntä, ja kertoi viimeisen laulun olevan FINLANDIA. Hän kehotti ihmisiä nousemaan sen ajaksi seisomaan. Ja niin kajahti Kankaanpään kirkon holvikaton alla tämä Sibeliuksen uljas rakastettu teos saaden ihmiset liikuttumaan.
Konserti oli kaikkiaan lämminhenkinen ja joulukeskeinen alusta loppuun. Kappaleet oli mielestäni hyvin valittu - vanhaa ja hiukan uudempaa ja sitten niitä Annen omia tekemiä lauluja. Kuulijat viihtyivät ja elivät mukana. Uskon, että paikalta poistui tyytyväinen kuulijakunta.
Meillä oli vielä ilo saada tervehtiä ja kiittää Annea, Killeä ja Jarkkoa musiikista ja toivottaa "hyvää joulua". Kiitos myös Jarille. Päivin ja Niinan tapasimme täällä myös, ja saimme toivottaa "hyvät joulut" heillekin.
KAIKILLE TEILLE, JOTKA OLETTE TAAS VUODEN AIKANA LUKENEET JUTTUJANI, TOIVOTAN RAUHAISAA JA ONNENTÄYTEISTÄ JOULUNAIKAA. SAMOIN KIITÄN KULUNEESTA VUODESTA 2017 - JA TOIVON KAIKILLE TERVEYTTÄ JA MENESTYSTÄ TULEVAAN VUOTEEN 2018. - Sydämellä Leena
