Juttuja Mattilan siskosten keikoilta ja hiukan muutakin tarinaa mukana! Aloitettu v.2013.
lauantai 3. kesäkuuta 2017
Anne Mattila ja Deja-vu orkesteri Viking Gracella 29-30.5.2017.
On ollut pitempään kovin epävakaista ja koleaa säätä. Jossain päin Suomea on vielä näin toukokuun lopullakin satanut lunta tai rakeita. Jopa osa muuttolinnuista on katsonut parhaaksi kääntyä takaisin lämpöön, ja yrittää palata uudelleen ilmojen lämmettyä. Onhan tämmöisiä keväitä ollut ennenkin, mutta kylmän ja hyisen talven jälkeen ihminen odottaa jo kärsimättämästi lämpimämpiä päiviä, jotta voisi kuoriutua vaatekerrosten alta päivää paistattamaan. Tuulikin on ollut kovaa päiväkausia. Se vielä lisää ilman hyistä tuntua. Vaan näiden kylmien vastapainona saa kuitenkin ajoittain nauttia mielimusiikista ja hyvien ystävien seurasta.
Tämän viikon alku (maanantai-ilta ja tiistai) sujui näissä iloisissa tunnelmissa. Viking Gracella olivat Anne Mattila ja Deja-vu orkesteri esiintymässä 29-30.5.2017. Sille risteilylle olin varannut hytin ja matkan ajoissa ja kysellyt mukaani keikkakaverini Karin ja mukavan Takalan perheen.
Sunnuntaina Kari vielä soitteli minulle varmistellen asiaa. Samalla hän kertoi, että matkan satamaan pitäisikin tällä kertaa taittua minun "Neiti Aurinkoisellani", sillä hänen oma autonsa menisi juuri silloin huoltoon. Vaan sehän sopi vallan mainiosti! Neiti Aurinkoinen oli jo sopivasti tankattu ja hohteli kullankeltaisessa puvussaan pihassamme valmiina lähtöön. Kari vielä muistutti, että ottaisin mukaani sateenvarjon, sillä tiistaiksi oli lupailtu kunnon sadetta.
Maanantai-iltana satamassa jo tapasimme Takalan perheen ja ilokseni totesin Jarmo Lindholminkin Paimiosta lähteneen matkaan. Tiesin, että Annen äiti Tarja oli tulossa mukaan risteilylle ja myös hänen työparinsa kahvilasta - Päivi Vaittinen. Heitä en kuitenkaan terminaalissa vielä havainnut.
Laivassa majoituimme kannelle 8. Yllätys oli melkoinen, kun ollessani menossa omaan hyttiini vastapäisen hytin ovi avautui, ja sieltä astui käytävälle Anne. Vaihdoimme iloiset tervehdykset ja halaukset ja siinä Anne kertoi, että hänen äitinsä ja Päivi majoittuisivat hänen hyttinsä viereiseen hyttiin... ja siinä he jo olivatkin tulossa käytävää pitkin. Seurasi lisää iloisia tervehdyksiä.
Risteilyohjelman kävimme sitten hakemassa infosta ja sen mukaan menisimme yökerho Vogueen Deja-vun esiintymisen alkuun. Siitä tunti eteenpäin olisi sitten Annen vuoro. Sitä ennen meillä oli totuttuun tapaan iltapalan aika. Sitä lähdimme nauttimaan Cafeteriaan.
Iltapalan jälkeen teimme pikapyörähdyksen tax freehen. Sitten jo jouduttauduimmekin yökerhoon. Jarmo oli linnottautunut hyvään paikkaan siellä ja me istahdimme seuraksi. Iloinen yllätys oli myös, että nuori ystäväni Katja Kananen oli lähtenyt risteilylle mukaan. Hän istahti seuraamme, ja kertoi, että oli reissussa isänsä kanssa. Katjan kolmevuotinen ammattikoulu oli juuri päättynyt ja hän oli valmistunut leipuri-kondiittoriksi. Reissu oli tavallaan yksi valmistujaislahjoista.
Lavalla esiintyi ennen Deja-vuta illan toinen orkesteri Elixir Showband, ja sen lopetettua tuli odottamamme Deja-vu lavalle, ja aloitti oman osuutensa.
Aluksi Jarkko toivotti yleisölle hyvää iltaa ja kertoi, että ensimmäinen kappale olisi "Paha vaanii", sen esitti Kille. Pekka jatkoi "bäddingin" "Paratiisilla" jota seurasi "Vanhoja poikia viiksekkäitä". Paratiisi-kappaleen aikana sai nauttia soolokitaristin hienosta kitarasoolosta. Seurasi Killen "Vanhat laulut" ja sitten Pekka todisteli "Ei elämästä selviä hengissä". "Jackia" käskettiin "painumaan pois paikalta", hän siinä tuntui jonkin verran vastustelevan. "Vaeltava aave" on kaunis ja "Tuomittu kulkemaan" säväyttää sanoillaan kerta toisensa jälkeen. Samanlaista vahvaa sanoitusta jatkui "Mä elän vieläkin" ja setin lopuksi Kille esitti "Rekkamiehen". Olin siinä jossain vaiheessa tanssilattiallakin, joten tähän tuskin tuli kirjattua ihan kaikkia kappaleita - osa kuitenkin.
Nyt seurasi tauko.
Sitten orksteri palasi ja Anne sen mukana. Hän aloitti "Asfalttiviidakolla" ensin tervehdittyään yleisöä. "Elämän pelillä" jatkettiin, jonka aikana kuultiin Jarkon kaunis kosketinsoolo. Piipahdimme "Ravintola Sydänsurun" pöytään istumaan ja miettimään elämää ja "mistä tunnet ihmisen". "Rakkauden" on kaunis niin melodialtaan kuin sanoiltaankin. Ja jotta ei vallan sentimentaalisiksi tultaisi, niin seurasi Annen ja Jarkon duetto "Sielu salamoi". Jarkko tunnetulla taidollaan tekstitti jutun uudelleen taas kerran, ja sai yleisön hihittämään. Anne jo heristeli sormeaan ja lupasi lavan takana antaa tukkapöllyä kun illan keikka päättyy. "Angels are crying" ja sitten ABBAn"Mamma mia", kun ollaan Ruotsiin menossa. "Toivebiisinä" taas kertaalleen "Perutaan häät". Anne aikoi sitten lopettaa tähän, mutta vielä encorea toivottiin ja lauloihan Anne - "Bailandon" merkeissä siirryttiin tauolle ja toinen orkesteri olisi vuorossa sen jälkeen.
Kari oli jo hetki aikaisemmin kiivennyt ylös parvelle. Nyt minä läksin perässä ja vinkkasin Takaloille ja Katjalle, että tulkaa mukaan. Ylhäällä parvella oli koolla iloinen ja nauravainen seurue. Olinkin jo nähnyt Tarjan ja Päivin ja myös Anittan pikkutyttönsä Emmin kanssa, mutta siellä ylhäällä tapasin vielä Annelin ja Jukka Pekan. Tarinointia riitti ja Annekin ehti paikalle ja viettämään iltaa kanssamme. Kello oli jo siirtynyt pikkutunneille, kun lähdimme kaikki lepäämään hytteihimme.
Seuraavana aamuna menimme Kari ja minä tavalliseen tapaan aamupuurolle cafeteriaan. Laivalla syön mielelläni aamupuuron, sillä se on ollut poikkeuksetta hyvin haudutettua ja maistuu hillosilmän kanssa hyvältä. Ja sen päälle kun vielä nauttii kupposen kahvia, voi päivä alkaa hienosti. Aterian jälkeen hakeuduimme ikkunan ääreen istumaan ja tarinoimaan. Olimme jokin aika takaperin lähteneet paluumatkalle Tukholmasta ja saariston maisemat olivat kevätpuvussaan kaunista katsottavaa. Äkkiä selkäni takaa kuului iloinen ja reipas tervehdys ja hetkistä myöhemmin sain rutistaa ystäväämme Soile Wehlingiä oikein kunnolla pitkän pitkästä aikaa. Soile oli lähtenyt risteilylle Tukholmasta ja tapaamaan ystäviään Mattilan perhettä laivalle. Juttelimme Soilen kanssa vilkkaasti hyvän tovin, ja sitten saapuivat paikalle Anitta ja Emmi. Emmi oli juuri ollut kasvomaalauksessa ja pehmeää pikkuposkea koristi soma kisuliinin pää rusetti korvansa ympärillä. Soile lähti heidän mukaansa ja me Karin kanssa päätimme piipahtaa tax freessä tuliaisostoksilla.
Meillä on ollut tapana viettää hetki Jarkon kanssa rupatellen ja vaihtaen kuulumisia. Kun laivalla oli nyt paljon risteilijöitä ei ollut missään rauhallista paikkaa jutusteluun, niinpä ehdotimme juttuhetkeä meidän hyttiimme, näin sitten teimmekin.
Olin jo satamassa varannut ruokailun ja ostanut liput viimeiseen eli klo15 kattaukseen Buffet Auroraan. Ruokailuun oli vielä aikaa, kun jäimme istumaan ja odottelemaan lähellä ruokasalin ovea. Saimme pian seuraa. Katja tuli paikalle, ja Takalan perhe, joka oli jo aterioinut. Sitten jo seuraan liittyi piknik-risteilyllä ollut entinen työtoverini Tuula Sandell oman kaverinsa kanssa. Siinä aika vierähti kuin huomaamatta rupatellessa ja niin tuli meidän vuoromme lähteä nauttimaan pöydän antimista. Meidän pöytämme oli katettuna kabinetin puolelle. Ruokasali oli ääriään myöten täynnä ihmisiä, mutta sujuvasti näytti ruokailu kuitenkin onnistuvan. Väkimäärästä huolimatta ei juurikaan tarvinnut odotella jonoissa.
Melko pian aterian jälkeen olikin taas aika lähteä nauttimaan edessä olevasta musiikkituokiosta. Vogueen mennessämme oli lavalla esiintymässä toinen orkesteri Elixir Showband. Musiikki oli oikein mukavaa ja mukaansa tempaavaa. Siihen meidän kanssamme alkoi saapua vähitellen laivalla olevia ystäviämme. Tulivat Tarja ja Päivi, Anitta ja Emmi, Takalat, Anneli ja Jukka Pekka, Jarmo, Katja ja Tuula sekä hänen kaverinsa. Anne aloitti esiintymisensä klo17:30. Ensimmäiseksi hän lauloi kauniin "Tyynyyn jäljet jää". Sen jälkeen hän kyseli naurusuin, että olivatko pojat olleet kilttejä viime yönä? .. eivät olleet melunneet? .. ei sitten tarvitse itkeä :-D Anne sai tyydyttävät vastaukset kysymyksiinsä ja jatkoi laululla "Enkeleitä, onko heitä". "Pienen hetken"oli seuraavana. Sitten siirryttiin samba-rytmeihin - "Syttynyt olikin jo rakkautemme" ja "Kädet hellät katsees kuin tulta". Emmin teki kovasti mieli mennä myös lattialle pyörähtelemään, kun Anneli-täti oli myös tanssimassa ja äitikin pyörähti lattialla. Emmiä sitten tanssitettiin niin lattialla ja eri syleissä. Lapsi tuntui kovasti nauttivan olostaan. En tiedä, mitä oli tapahtunut, mutta äkkiä totesin, että Tarja, Päivi ja Anitta ja Anneli seurasivat nauraen jotain lavalla siinä kaiteen edessä tapahtuvaa. Nousin seisomaan ja yllätys oli melkoinen, kun näin miten Emmi ja Jukka Pekka istuivat kaiteen vieressä lattialla, ja Emmi seurasi Jukka pekan esimerkkiä ja painoi nenäänsä polviin. Sitten silmät suurenivat, kun seurasi akrobaattiesitys Emmin iloksi. Olin äimistynyt ja sitten pahoillani, kun en ehtinyt kamerani kanssa mukaan. Ystävällinen Jukka Pekka uusi esityksensä ja sain kuvani ja pienen videonkin.
Lavallakin iloiteltiin. Annea nauratti Pekan lavashow. Hän sanoikin mikrofoniin: meidän basistimme on innokas tanssija, ei meinaa lavalla pysyä housuissaan. :-D "Kuivaa koivua" rauhoitti menoa ja sen parina "Taivaankartta". Sitten kuultiin tuo Dolly Partonin "Joline" ja sen parina "Hei älä karkaa". Seurasi "Ihminen", jonka jälkeen Anne esitteli orkesterinsa. Sen jälkeen hän vielä lauloi tuon kauniin "Ihminen" kappaleen. Encoreita pyydettiin ja saimme vielä kuulla "Asfalttiviidakon".
Anne tuli tervehtimään ihmisiä esiintymisensä jälkeen ja orkesterin tauon aikana. Deja.vu jatkoi vielä sitten puolisen tuntia ohjelmaa.
Se esitti mm. kappaleet "Ruhtinaan viulu", "Rion satamassa", "Elaine", "Ikkunaprinsessa", "Auroora", "Olkoon näin", "Niin onnellinen oon". Seurasin ihmisiä ympärilläni, joten en ole ihan varma tuliko kaikki laitettua ylös.
Olin pannut merkille tanssilattialla yhden miehen, jonka erittäin ryhdikäs ja kaunis tanssiasento ja askellus kertoi hänen joko olevan ammattitanssija tai ainakin harrastavan tanssia enemmänkin. Hän haki Anittaa tanssimaan parikin kertaa ja tätä paria oli todella ilo katsoa. Silmä nautti siitä näystä.
Sitten jo olimmekin melkein satamassa, ja kiva risteily oli ohitse.
Kaunis kiitos Annelle ja orkesterille musiikista sekä ihanille risteilykumppaneille nautittavasta reissusta ja seurasta. :-)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)