En myöskään ensin tiennyt joutuisinko ehkä yksin menemään laivalle, vai saisinko kaverin mukaani. Karilla oli meneillään työjakso, ja lisäksi hän oli kertonut, että joutui opastamaan uutta työtoveria tarkastajan tehtävissä. Siispä en kysellyt häntä mukaani. Mieluinen hyttikumppani kuitenkin löytyi. Anne K lupasi lähteä kumppanikseni. Olimme tutustuneet yhteisillä espanjan tunneilla. Meille tulikin sitten oikein mukava risteilymatka.
Lähtöpäivä oli maanantai 23.5. Mieheni vei meidät satamaan (- Myös haki sitten risteilyn päätyttyä).
Laivassa hytti löytyi kahdeksannelta kannelta, josta oli sopiva matka niin ostoksille, syömään kuin tapahtumiinkin. Heti kaupassa käynnin jälkeen menimme syömään "salaatti-illallisen".
Club Voguessa meitä kiinnostava ohjelma alkoi 22:30, jolloin Annen orkesteri Deja vu astui lavalle esiintymään. Olin jo todennut, että paikalla oli myös muutama tuttu fani, joita tervehdin.
Deja vu:n setti oli nautittava. Kovasti tykkäsin. Kille sen aloitti esittämällä "Seilorin", Pekka jatkoi laulamalla "Vanhoja poikia viiksekkäitä". "Armas Elaine" taittui Pirkka Pekka Peteliusta muistellen. Farmari muistutteli mieliin Olavi Virran laulamalla "Illalla" - .."..kun sydämes toit jalkojeni juureen, mä uskoin vielä rakkauteesi suureen, mut pojan mieli kyllä muuttuu, jos romantiikka aivan puuttuu. Nyt usko en sun lempees ollenkaan! Illalla illalla....". Myös Mikko Kuustosta muisteltiin ja sitten Jarkko lauloi kappaleen "Lohtu". Yhdessä pojat esittivät "Mä elän vieläkin". Minulla alkoi jalka naputtaa tahtia, kun viritettiin ilmoille "Banaaninlastaajien laulu". Anne K:kin totesi, että ..". VAU! Kuulostaa ihan aidolta!" Tuli cha cha -rytmejä, ja silloin Anne K haettiin tanssimaan. Orkesteri irrotteli vielä kertomalla ihan tosissaan kai ..".Ei elämästä selviä hengissä!".. jne. Kun Anne K oli tanssittajansa kanssa lattialla, he saivat esittää soolotanssia. Muita pareja lattialle ei ilmaantunut.
Tuli tauko ja sen loputtua kuulutettiin Anne Mattila lavalle.
Anne aloitti esiintymisensä laulamalla "Kuivaa koivua". Sitten hän toivotti yleisölle "Oikein hyvää maanantai-iltaa!" - ja jatkoi "eksymällä asfalttiviidakkoon". Tämän jälkeen hän kertoi, kuinka seuraavaa kappaletta varten oli opetellut viheltämään. Vihellys sujuu kyllä kerta kerralta paremmin ja voimakkaammin. Kyseinen kappale on "Lennetään". "Pidä siitä kii, että sul on ystäviä", on hyvinkin varteenotettava neuvo. Ja sitten kyseltiin "Missä hän on?" "Elämän peli" on Annen murkkuikäisenä tekemä laulu - hän lisäsi siihen, ettei silloin vielä tiennyt elämästä yhtään mitään. Sitten hän jo lohdutteli kanssasisaria "Girls, don´t cry for Loui"! Tämän jälkeen hän lauloi tuon viehättävän "Mistä tuntee ihmisen" ja sen kumppanina "Anna vielä yksi elämä". Jopa rävähti, kun seuraavana kajahti "Perutaan häät!" Minulle se tuli yllärinä kaiken edellisen jälkeen. Oli ehkä jonkun toive. "Sielu salamoi" on aina hauska juttu. Kulloinenkin "duopuolikas Janne Tulkki" tuo oman hauskan säväyksen omilla sanoituksillaan. Nyt Janne Tulkkina esiintyi Jarkko Lahti. - Jarkko lauloi ..".lupasin liikaa kukaties - olen vain vaasalainen mies...". Encoreina Anne lauloi sitten vielä yhden Jarkon "lempparibiiseistä", jolloin tämä "tuuletti" komeasti, ja sen jälkeen discohitin "Bailando". Annen ja Deja vu:n illan osuus päättyi tähän.
Tauon jälkeen tuli toinen orkesteri The Real Deal lavalle. En kirjoittanut sen esittämiä kappaleita muistiin, mutta musiikki oli oikein nasevaa ja joukossa monta tuttua sävelmää. Ei yhtään hassumpi esitys.
Kello oli jo melkein kaksi, kun maltoimme Anne K:n kanssa lähteä nukkumaan.
Seuraavana päivänä jäimme aamiaisen jälkeen istumaan ja juttelemaan hyväksi toviksi ja ihailemaan laivan ikkunoista näkyvää kaunista Tukholman saaristoa. Kaupassa tuliaisostokset tehtyämme päätimme mennä laivan perään aurinkokannelle nauttimaan lämpimästä upeasta säästä. Club Voguen takana oli kivan kokoinen alue, jonne pääsi myös rollaattoria ja pyörätuolia käyttävät risteilijjät. Ympärillämme sorisi lähinnä ruotsinkieli. Kalalokkikin istahti "piipun"päälle katselemaan ja kuuntelemaan.
Ruokailun jälkeen jäimme edelleen istumaan Cafeteriaan ja juttelemaan. Jarkko oli luvannut tulla moikkaamaan, ja jäin häntä odottelemaan. Paikalle saapui Jarmo Lindholm, ja kehotin häntä istahtamaan pöytään. Hän jäikin seuraan. Pian saapui Kille ja hetimiten hänen perässään Jarkko. Meitä oli siinä kiva pieni seurue rupattelemassa. Miehet lähtivät sitten täydentämään kauppaan tuliaisostoksiaan ja minä menin hyttiin katsomaan, miten Anne K jakseli. Hän oli mennyt lepäämään.
Hiukan myöhemmin saimme tilaisuuden myös juttuhetkeen Annen kanssa, mistä suuresti iloitsin.
Klo17:30 alkoi musiikkiohjelma, jota menimme Club Vogueen taas kuuntelemaan.
Tämän päivän setti alkoi kappaleella "Kuljettaa" sen kumppaniksi oli valikoitunut "Yksi ohikulkija". Dolly Partonia kuultiin sitten - Anne lauloi "Joline". "Hei älä karkaa" on kirjoitettu Annen nuoremmalle veljelle, jonka tyttöystävä oli lähtemässä ja Anne sanoikin, että "karkas se sittenkin ja hyvä oli että karkas - velipoika oli silloin ihan liian nuori". Kaunis "Taivaan kartta" lämmittää aina mieltä, kun sen kuulee. "Syttynyt olikin jo rakkautemme" ja "Kädet hellät, katsees kuin tulta" vievät minut ajatuksissa tuonne Välimeren maihin - kai se on melodiakulku ja rytmi, joka sen saa aikaan. Sitten Anne lauloi "Enkeleitä, onko heitä?" ja totesi, että onhan heitä. Laila Kinnusen aikoinaan levyttämä "Pieni kukkanen" oli vuorossa. Sen jälkeen "Ihminen" ja "Matkalaukku" sekä hauskana yllätyksenä "Pienen hetken". Yleisö toivoi Annelta vielä encoreita, ja hän lauloikin viimeiseksi "Kuivaa koivua". Hän toivotteli sitten yleisölle "Hyvää kesää" ja sanoi, että jos kulkevat siellä Karvian suunnalla, niin tervetuloa tutustumaan hänen tauluihinsa taidekahvilan galleriassa.
Tämän jälkeen hän saapui lavan ulkopuolella tapaamaan fanejaan. Kortteja jaettavaksi ei nyt ollut mukana, mutta jokaiselle häneltä riitti muutama ystävällinen sana ja hymy.
Deja vu:lla oli vielä puolen tunnin setti ennen laivan saapumista Turkuun. Jäimme Anne K:n kanssa kuuntelemaan myös sen.
Orkesteri aloitti komealla "rokkipotpurilla", joka sai innokkaita tanssijoita vielä lattialle jammaamaan. Joku heitti kengätkin pois jaloistaan ja tanssi paljain varpain. "Painu pois, Jack"... ".maa tärisee... ja kädet vapisee" ja mitä kaikkea siinä vielä olikaan.. "Mestarileipuristakin" laulettiin. Ja sitten Killen esittämä "Rosvo-Roope" pani ihan oikeasti kuuntelemaan - hieno sovitus! Viimeisiksi valsseiksi oli orkesteri valinnut "Rantakoivun alla" ja " Metsäkukkia".
Näin oli iloinen ja miellyttävä risteily jälleen kerran ohitse.
Kiitos ihana Anne sinulle juttutuokiosta ja kauniista lauluista ja kiitos Deja vu omasta osuudestanne. Kiitos myös Jarmo, Vote ja ystäväsi mukavasta seurasta sekä Anne K. miellyttävästä kumppanuudesta risteilyllä.
