Etukäteen olin jo selvittänyt, että tällä Iskelmän risteilyllä olisi Annen ja Deja-vu:n lisäksi esiintymässä Virve "Vicky" Rosti Menneisyyden vangit-yhtyeineen. Vickyä en ollutkaan aikaisemmin nähnyt ja kuullut "livenä". Uskoin että kokemus olisi melenkiintoinen.
Reissussa olin taas yhdessä Karin kanssa. Terminaalilla tapasimme muita tuttuja mukaanlähtijöitä. Takalan perhe oi tullut Toijalasta, samoin Turusta Jarno Rosvall, jolla oli mukanaan minulle entuudestaan tuntematon mieshenkilö. Tervehdimme, mutta nimi ei painunut mieleeni. Puhtilan Juhakin kävi moikkaamassa. Hänelläkin oli kavereita mukanaan.
Hytti löytyi kannelta 8, ja kohta tavarat sinne jätettyämme lähdimme kohti cafeteriaa ja iltapalaa. Kari näytti ottavan tutusti panniinin tuoremehunsa kanssa ja minä tavoilleni uskollisena siirsin tarjottimelleni katkarapuvoileivän ja tuoremehun.
Cafeteriasta askeleet suuntautuivat taxfreehen, ja sieltä pikkunaposteltavan lisäksi Kari osti kaksi minipulloa konjakkia. Jälkeenpäin hän jutteli nauraen, miten kassan oli vaikea ymmärtää hänen ostostaan, kun tarjolla olisi ollut iso pullo konjakkia hyvin edulliseen hintaan. Joka tapauksessa hän ne minipullot osti. No, me olemme Karin kanssa yhden sortin höpsöjä. Meille riittää reissun aluksi yksi minipullollinen konjakkia, jonka kilistämme risteilylle onneksi.
Pian oli Deja-vu:n aika aloittaa Starlight Palacessa, ja hakeuduimme sinne ajoissa saadaksemme hyvät paikat. Pääsimmekin mukavasti lähekkäin istumaan - Takalat, Rosvallin Jarno kaverinsa kanssa, Kari ja minä. Puhtilan Juhakin liittyi kavereittensa kanssa seuraan.
Sitten Deja-vu aloitti tutulla "Seilorit"-kappaleella. "Vanhoja poikia viiksekkäitä" tuli seuraavana. Hauskasti kajahti ilmoille myös Pekan laulamana "Muistan sua Elaine". Farmarin osalle lankesi "Illalla", jota ryyditti kiva vihellyssessio. "Vanhan merirosvon kapakassakin" piipahdettiin, jonka jälkeen Farmari tulkitsi tunteella ..".. istuimme kahden tanssilavan luona..". Eli kyse oli kauniista Margeritasta. "Vaeltava aave" sai sitten mielikuvat liikkeelle. Tässä tuli taukoa muistiinpanoihin, menin Jarnon kanssa tanssimaan. Sitten jo mentiin reggee-säveliin "Varrella virran" ja "Sellaista elämä on". Deja-vu:n setti päättyi kappaleeseen "Let it be!".
Tuli tauko ja levymusiikin vuoro.
Sen päätyttyä ja orkesterin uudelleen tultua lavalle se toi mukanaan myös Annen. Anne aloitti osuutensa laulamalla "Kuivaa koivua" ja jatkoi "Asfalttiviidakolla". Sitten seurasi "Lennetään" ja taas muistin sen lennokkaan mahalaskuni kerran Kankaanpäässä. Reipas "Pidä siitä kii" - että sul on ystäviä.... Oi, minua on siunattu monella ihanalla ystävällä, ja toivon, että saan heidät pitääkin. "Ihminen" - antaa aihetta ajatuksiin. "Taivaankartta" on aina yhtä odotettu ja toivottu. Sitten "Mamma mia" räväytti yleisön hereille ja "Sielu salamoi" jatkoi samaa linjaa - Jannena kuultiin tällä kertaa Jarkkoa. Tämän jälkeen tuli Annen oma tekemä laulu "Herrasmies". Anne oli lopettelemassa, mutta hänet kutsuttiin vielä encoreille. Ja niin vielä saatiin kuulla "Bailando" Ja "Perutaan häät".
Seuraavana aamuna aamupuuron jälkeen hoideltiin ensin taxfree-ostokset. Sen jälkeen kokoonnuttiin Piano-baariin kuuntelemaan pianistia. Paikalla olivat Takalan perhe, Taisto, Kari ja minä. Tämänkertainen pianisti soitti nyt lähinnä elokuvamusiikkia, ja etenkin tunnussävel elokuvasta "Kummisetä" miellytti minua suuresti. Taisto nautti musiikista omalla tavallaan - otti torkut siinä sohvalla. Pianisti oli jo lopettanut, ja olimme aikeissa poistua, kun Jarkko soitti. Sovimme että tapaamme juttutuokon merkeissä siellä, missä olimme, ja niin hän tuli pianobaariin luoksemme. Meillä olikin oikein mukava juttuhetki siellä.
Seuraavaksi oli ruokailu ohjelmassa. Hyvin ehdimme syödä ennen Iskelmän artistitapaamista, joka oli sovittu alkavaksi klo15 Iskelmäbaarissa.
Iskelmäbaarissa saimme mukavasti paikat lähekkäin - kaikki tutut. Tämän risteilyn juontajat Hannu Aholaita ja Timo Virkkula kutsuivat paikalle Annen ja Vickyn. Molempia haastateltiin ja yleisö sai esittää heille kysymyksiä. Yksi hiukan turhan iloisella tuulella ollut herrahenkilö teki Vickylle minun mielestäni aika nolon kysymyksen. Hetken mietin, miten tämä siihen suhtautuisi, vaan kokeneena konkarina Vicky otti asian huumorilla ja antoi omanlaisensa vastauksen. Annelle osoitetut kysymykset olivat paljon sovinnollisempia. Valokuvaustuokiokin järjestettiin ja sitten molemmat saivat tavata fanejaan. Annella oli korttejakin mukanaan. Samaan korttiin pyysin sitten Vickyltäkin nimikirjoituksen muistoksi. Siinä hänen kanssaan vaihdoimme muutaman sanan.
Vicky oli jo illalla laulanut oman osuutensa, joten hän pääsi vapaalle, mutta Annelle ja Deja-vu:lla oli vielä setti edessään. Tällä kertaa Anne aloitti laulamalla "Enkeleitä, onko heitä" ja jatkoi uuden levyn musiikilla "Anna vilä yksi elämä". "Ravintola sydänsuru" ja "Elämän peli" seurasivat sekä "Kuivaa koivua". "Ihminen" ja "Yksi ohikulkijoista" - kauniita ja ajatuksia antavia tekstejä kummassakin. Annen uusi levy on todella täynnä hienosyisiä tekstejä ja kauniita melodioita. On erittäin onnistunut tulos.
Muistiinpanot ovat hiukan hatarat, kun minulla oli ilo käydä pyörähtelemässä tanssilattialla niin eilisiltana kuin tänäänkin Jarnon, hänen kaverinsa, Karin ja Juhan kanssa. Kiitos heille huomaavaisuudesta.
Annen mukaan risteilylle olivat lähteneet Tarja, Niina ja Sofia. Kiitos seurasta, oli kiva tavata ja rupattaa.
Risteily oli kaikkiaan mukava ja viihdytävä kokemus. Todella kivaa oli, että mukaan oli lähtenyt niin monta tuttua ihmistä. Kiitos seurasta myös Liisa, Kale, Eve ja Jarno, Juha, Jarno R ja kaverinsa, ja Taisto sekä edelleenkin nimeltä tuntematon kaveri, joka usein on ollut mukana - nytkin vaihdoimme tervehdykset ja muutaman sanan.
Iso kiitos Annelle ja Deja-vu:lle sekä Vicky Rostille ja Menneisyyden vangeille upeasta musiikkiannista.
Ja lämmin kiitos ystävälleni ja keikkakaverilleni Karille tästäkin yhteisestä reissusta.
Seuraavaa keikkaa odotellen - tapaamisiin! :-)
