Koko alkuvuosi oli kulunut ilman, että Mattilan siskosten keikkakalenterissa olisi ollut yhtään sopivan lähellä olevaa esiintymispaikkaa, kunnes sitten Annelin listalle ilmaantui keikka Lohjan Tanhuhoviin 20.2. Vielä jännäsin, sopisiko ajankohta omalle keikkakaverilleni, niin että pääsisimme yhdessä matkaan. Ilokseni Kari kertoi pääsevänsä lähtemään.
Lauantai-sunnuntai iltaan ja yöhön oli luvattu mahdollisimman kehnoa ajokeliä, mutta lähdimme kuitenkin liikkeelle. Runsaassa tunnissa taittui matka mukavasti niitä näitä rupatellen.
Tapamme mukaan menimme nauttimaan kupilliset kahvia heti alkuun. Kahviossa sitten tapasimme heti kohta Recadoksen rumpalin Pertin. Jonkinmoinen kauhistus oli, että hänellä oli liikkumisen tukena kyynärsauva. Kysellessäni syytä hän kertoi loukanneensa jalkansa, ja saaneensa siihen hiusmurtuman. Jalkapöydässä sellainen on todella hankalassa paikassa, ja ottaa aikaa ennen kuin sen saa paranemaan.
Istahdimme sitten Kari ja minä Pertin kanssa samaan pöytään kahvittelemaan ja juttelemaan. Hänen poistuttuaan seuraamme liittyi iloksemme illan artisti Anneli pirteänä ja nauravaisena niin kuin aina. Lisäksi melkein samaan aikaan tyhjälle tuolille istahti myös nuori mies, jota en tuntenut. Hän sen sijaan sanoi muistavansa minut. Olin myynyt hänelle Annen taidekahvilassa pääsylipun kesäkauden päätöstansseissa, jossa oli esiintymässä myös Kake Randelin.
Vähitellen tuttuja kasvoja alkoi tulla paikalle enemmänkin. Martikaisen Juhakin saapui. Sari oli Tallinnassa kissanäyttelyssä Lukas-kisun kanssa. (Lukas pärjäsikin siellä taas hienosti). Martti ja Tarja-Riitta tulivat paikalle, samoin Maippi, Esa ja Kalle. Salmenit ja Juha-Matti ja Riitta ja Ilu. Siinähän meitä olikin jo mukavasti faneja kannustamassa Annelia ja Rekadosta. Recadoksen Mikko ja Tapiokin kävivät tervehtimässä Karia ja minua. Vain kauempaa näin uuden kosketinsoittajan (nimi katosi mielestäni). Jarkko oli siirtynyt Recadoksesta "muihin tehtäviin".
Toisena orkesterina Tanhuhovissa esiintyi tänä iltana hyvin nuori yhtye nimeltä "LäpiValaisu". Pojat soittivat ihan mukavaa musiikkia. Yleisökin tykkäsi ja osoitti sen taputtamalla innokkaasti kappaleiden lopussa. Hauskojakin kappaleita pojat esittivät - itse huvittuneena kuuntelin "Miljoonan markan pakaroita" ja "Suloista myrkynkeittäjää". :-D
Lopulta Anneli ja Recados saapuivat lavalle ja Anneli aloittu tutusti "Ne na na na" kappaleella. Hän jatkoi "Koivukujalla" ja otti sen jälkeen perinteiset valssit. (- LäpiValaisu oli justiinsa esittänyt hitaat valssit). Ilahduin kovasti, kun Kari pyysi minut tanssimaan. Valssit olivat "Minä rakastan sua" Ja "Uralin pihlaja". Ne Anneli kertoi omistavansa Martille ja Tarja-Riitalle. Valssien jälkeen tarjoiltiin "kolpakoita 1 - 5 - ja vielä 5". Kerranhan Anneli tarjoili kolpakoita kaikkiaan 10. Ja sanoi, että hänet saisi kyllä niiden jälkeen kantaa takahuoneeseen :-D. "Autotytölle" oli jälleen tarjolla "pieni talli syömmessäin" nyt vaan lisäyksellä "aja päälle vaan!" Ilulle ja Riitalle omistettiin seuraava kaunis kappale "Sold my soul" ja heti perään "Rakkauden muistomerkki". Sambaa oli vuorossa seuraavaksi... ja Mikko vaihtoi kitaraa, minkä Anneli huomioi! Sambat olivat "Villivarsa" ja "La isla bonita". Näissä sai nauttia Mikon kauniista ja taidokkaista kitarasooloista. Annelin "Kuolleet lehdet" sykähdyttää aina ja tuo mieleen muistoja. Sen päälle kuultiin "Onni jonka annoin pois". Sitten itselleni tuli yllärinä seuraava kappale - Anneli ja Mikko lauloivat duettona "Hit the road, Jack!". Ei ollenkaan hassumpi juttu. Aiemmin olen sen kuullut Jarkon ja Annelin laulavan duettona. Toimii se näinkin. "Hei, sovitaanks näin!" "Besame mucho oli vuorossa, ja sen jälkeen tuli yleisöstä mieshenkilö pyytämään Annelilta, että orkesteri soittaisi rumbaa. Anneli näytti ensin hiukan empivän, mutta kun mies jatkoi, että hänen daaminsa olisi pian lähdössä pois paikalta, hän lupasi ne rumbat. Niinpä settilistaa hiukan muutettiin ja kuultiinkin tässä vaiheessa "Tahdo tietää en" Mikon tunnelmahyräilyn lisäksi sekä "Girls, don´t cry for Loui!" "Mustat silmätkin" kuultiin kivasti höystettyinä kitara- ja kosketinsooloilla.
Toisessa setissä Anneli lauloi hiukan vanhempia tuttuja juttuja mm."Suojaan". Hän tunnelmoi myös tuon iki-ihanan "Kertokaa se hänelle" ja heti perään "Luotu lähtemään" niin kuin hän vaan osaa tunnelmoida. Vie mukanaan... Vaan jotta ilta ei olisi luiskahtanut melankolian puolelle Anneli räväytti ilmoille "Great balls of fire" ja heti perään "Blue suede shoes". Tähän olisi Annelin osuus päättynytkin, mutta yleisö halusi kuulla lisää ja ilmoitti tahtonsa taputtamalla. .. ja Anneli palasi lavalle. Hän lauloi encorena "Seitsemäs taivas". Sitten hän kertoi, että Katja on juuri täyttänyt 18 vuotta, ja hän laulaa Katjalle ensimmäiseltä levyltään, jonka teki 18-vuotiaana - laulun "Mikä sun nimi on". Katja seisoi siinä ihan lavan edessä hymyilevänä ja iloisena. Siihen päättyi Annelin ja Recadoksen osalta illan ohjelma.
Anneli jakoi vielä kortteja ja nimmareita ja vaihtoi muutaman sanan faniensa kanssa. Minäkin sain kortin ja tällä kertaa hän oli korttiini piirtänyt hepan pään. :-)
Kotimatkalle pääsimme lähtemäänm, kun Kari oli ensin "harjannut auton esiin" lumen alta - lunta oli satanut aika tavalla. Varsinaiseen lumipyryyn jouduimme osaltamme vasta melko lähellä Paimiota. Lunta sitten satoikin koko seuraavan päivän.
Kaunis kiitos ihanalle Annelille ja Recadokselle illan musiikista - samoin nuorille LäpiValaisun pojille. Ja kiitos myös kivoille keikkakavereille seurasta. Nähdään taas!
