Anne Mattila ja Deja vu Viking Gracella 23-24.5.2016.

Olimme saaneet jo useita päiviä nauttia kauniista aurinkoisesta säästä. Nyt jännäsin, josko "sääherra" suosisi myös Viking Gracen matkaa Turusta Tukholmaan ja takaisin.
En myöskään ensin tiennyt joutuisinko ehkä yksin menemään laivalle, vai saisinko kaverin mukaani. Karilla oli meneillään työjakso, ja lisäksi hän oli kertonut, että joutui opastamaan uutta työtoveria tarkastajan tehtävissä. Siispä en kysellyt häntä mukaani. Mieluinen hyttikumppani kuitenkin löytyi. Anne K lupasi lähteä kumppanikseni. Olimme tutustuneet yhteisillä espanjan tunneilla. Meille tulikin sitten oikein mukava risteilymatka.
Lähtöpäivä oli maanantai 23.5. Mieheni vei meidät satamaan (- Myös haki sitten risteilyn päätyttyä).
Laivassa hytti löytyi kahdeksannelta kannelta, josta oli sopiva matka niin ostoksille, syömään kuin tapahtumiinkin. Heti kaupassa käynnin jälkeen menimme syömään "salaatti-illallisen".
Club Voguessa meitä kiinnostava ohjelma alkoi 22:30, jolloin Annen orkesteri Deja vu astui lavalle esiintymään. Olin jo todennut, että paikalla oli myös muutama tuttu fani, joita tervehdin.
Deja vu:n setti oli nautittava. Kovasti tykkäsin. Kille sen aloitti esittämällä "Seilorin", Pekka jatkoi laulamalla "Vanhoja poikia viiksekkäitä". "Armas Elaine" taittui Pirkka Pekka Peteliusta muistellen. Farmari muistutteli mieliin Olavi Virran laulamalla "Illalla" - .."..kun sydämes toit jalkojeni juureen, mä uskoin vielä rakkauteesi suureen, mut pojan mieli kyllä muuttuu, jos romantiikka aivan puuttuu. Nyt usko en sun lempees ollenkaan! Illalla illalla....". Myös Mikko Kuustosta muisteltiin ja sitten Jarkko lauloi kappaleen "Lohtu". Yhdessä pojat esittivät "Mä elän vieläkin". Minulla alkoi jalka naputtaa tahtia, kun viritettiin ilmoille "Banaaninlastaajien laulu". Anne K:kin totesi, että ..". VAU! Kuulostaa ihan aidolta!" Tuli cha cha -rytmejä, ja silloin Anne K haettiin tanssimaan. Orkesteri irrotteli vielä kertomalla ihan tosissaan kai ..".Ei elämästä selviä hengissä!".. jne.  Kun Anne K oli tanssittajansa kanssa lattialla, he saivat esittää soolotanssia. Muita pareja lattialle ei ilmaantunut.

Tuli tauko ja sen loputtua kuulutettiin Anne Mattila lavalle.
Anne aloitti esiintymisensä laulamalla "Kuivaa koivua". Sitten hän toivotti yleisölle "Oikein hyvää maanantai-iltaa!" - ja jatkoi "eksymällä asfalttiviidakkoon".  Tämän jälkeen hän kertoi, kuinka seuraavaa kappaletta varten oli opetellut viheltämään. Vihellys sujuu kyllä kerta kerralta paremmin ja voimakkaammin. Kyseinen kappale on "Lennetään". "Pidä siitä kii, että sul on ystäviä", on hyvinkin varteenotettava neuvo. Ja sitten kyseltiin "Missä hän on?" "Elämän peli" on Annen murkkuikäisenä tekemä laulu - hän lisäsi siihen, ettei silloin vielä tiennyt elämästä yhtään mitään. Sitten hän jo lohdutteli kanssasisaria "Girls, don´t cry for Loui"! Tämän jälkeen hän lauloi tuon viehättävän "Mistä tuntee ihmisen" ja sen kumppanina "Anna vielä yksi elämä". Jopa rävähti, kun seuraavana kajahti "Perutaan häät!" Minulle se tuli yllärinä kaiken edellisen jälkeen. Oli ehkä jonkun toive. "Sielu salamoi" on aina hauska juttu. Kulloinenkin "duopuolikas Janne Tulkki" tuo oman hauskan säväyksen omilla sanoituksillaan. Nyt Janne Tulkkina esiintyi Jarkko Lahti. - Jarkko lauloi ..".lupasin liikaa kukaties - olen vain vaasalainen mies...". Encoreina Anne lauloi sitten vielä yhden Jarkon "lempparibiiseistä", jolloin tämä "tuuletti" komeasti,  ja sen jälkeen discohitin "Bailando". Annen ja Deja vu:n illan osuus päättyi tähän.
Tauon jälkeen tuli toinen orkesteri The Real Deal lavalle. En kirjoittanut sen esittämiä kappaleita muistiin, mutta musiikki oli oikein nasevaa ja joukossa monta tuttua sävelmää. Ei yhtään hassumpi esitys.
Kello oli jo melkein kaksi, kun maltoimme Anne K:n kanssa lähteä nukkumaan.
Seuraavana päivänä jäimme aamiaisen jälkeen istumaan ja juttelemaan hyväksi toviksi ja ihailemaan laivan ikkunoista näkyvää kaunista Tukholman saaristoa. Kaupassa tuliaisostokset tehtyämme päätimme mennä laivan perään aurinkokannelle nauttimaan lämpimästä upeasta säästä. Club Voguen takana oli kivan kokoinen alue, jonne pääsi myös rollaattoria ja pyörätuolia käyttävät risteilijjät. Ympärillämme sorisi lähinnä ruotsinkieli. Kalalokkikin istahti "piipun"päälle katselemaan ja kuuntelemaan.

Ruokailun jälkeen jäimme edelleen istumaan Cafeteriaan ja juttelemaan. Jarkko oli luvannut tulla moikkaamaan, ja jäin häntä odottelemaan. Paikalle saapui Jarmo Lindholm, ja kehotin häntä istahtamaan pöytään. Hän jäikin seuraan. Pian saapui Kille ja hetimiten hänen perässään Jarkko. Meitä oli siinä kiva pieni seurue rupattelemassa. Miehet lähtivät sitten täydentämään kauppaan tuliaisostoksiaan ja minä menin hyttiin katsomaan, miten Anne K jakseli. Hän oli mennyt lepäämään.
Hiukan myöhemmin saimme tilaisuuden myös juttuhetkeen Annen kanssa, mistä suuresti iloitsin.
Klo17:30 alkoi musiikkiohjelma, jota menimme Club Vogueen taas kuuntelemaan.

Tämän päivän setti alkoi kappaleella "Kuljettaa" sen kumppaniksi oli valikoitunut "Yksi ohikulkija". Dolly Partonia kuultiin sitten - Anne lauloi "Joline". "Hei älä karkaa" on kirjoitettu Annen nuoremmalle veljelle, jonka tyttöystävä oli lähtemässä ja Anne sanoikin, että "karkas se sittenkin ja hyvä oli että karkas - velipoika oli silloin ihan liian nuori". Kaunis "Taivaan kartta" lämmittää aina mieltä, kun sen kuulee. "Syttynyt olikin jo rakkautemme" ja "Kädet hellät, katsees kuin tulta" vievät minut ajatuksissa tuonne Välimeren maihin - kai se on melodiakulku ja rytmi, joka sen saa aikaan. Sitten Anne lauloi "Enkeleitä, onko heitä?" ja totesi, että onhan heitä. Laila Kinnusen aikoinaan levyttämä "Pieni kukkanen" oli vuorossa. Sen jälkeen "Ihminen" ja "Matkalaukku" sekä hauskana yllätyksenä "Pienen hetken". Yleisö toivoi Annelta vielä encoreita, ja hän lauloikin viimeiseksi "Kuivaa koivua". Hän toivotteli sitten yleisölle "Hyvää kesää" ja sanoi, että jos kulkevat siellä Karvian suunnalla, niin tervetuloa tutustumaan hänen tauluihinsa taidekahvilan galleriassa.
Tämän jälkeen hän saapui lavan ulkopuolella tapaamaan fanejaan. Kortteja jaettavaksi ei nyt ollut mukana, mutta jokaiselle häneltä riitti muutama ystävällinen sana ja hymy.
Deja vu:lla oli vielä puolen tunnin setti ennen laivan saapumista Turkuun. Jäimme Anne K:n kanssa kuuntelemaan myös sen.

Orkesteri aloitti komealla "rokkipotpurilla", joka sai innokkaita tanssijoita vielä lattialle jammaamaan. Joku heitti kengätkin pois jaloistaan ja tanssi paljain varpain. "Painu pois, Jack"... ".maa tärisee... ja kädet vapisee" ja mitä kaikkea siinä vielä olikaan.. "Mestarileipuristakin" laulettiin. Ja sitten Killen esittämä "Rosvo-Roope" pani ihan oikeasti kuuntelemaan - hieno sovitus! Viimeisiksi valsseiksi oli orkesteri valinnut "Rantakoivun alla" ja " Metsäkukkia".
Näin oli iloinen ja miellyttävä risteily jälleen kerran ohitse.
Kiitos ihana Anne sinulle juttutuokiosta ja kauniista lauluista ja kiitos Deja vu omasta osuudestanne. Kiitos myös Jarmo, Vote ja ystäväsi mukavasta seurasta sekä Anne K. miellyttävästä kumppanuudesta risteilyllä.

ISKELMÄN risteily Baltic Princessillä 9-10.3.2016 - mukana Anne Mattila ja Virve "Vicky" Rosti.

Etukäteen olin jo selvittänyt, että tällä Iskelmän risteilyllä olisi Annen ja Deja-vu:n lisäksi esiintymässä Virve "Vicky" Rosti Menneisyyden vangit-yhtyeineen. Vickyä en ollutkaan aikaisemmin nähnyt ja kuullut "livenä". Uskoin että kokemus olisi melenkiintoinen.
Reissussa olin taas yhdessä Karin kanssa. Terminaalilla tapasimme muita tuttuja mukaanlähtijöitä. Takalan perhe oi tullut Toijalasta, samoin Turusta Jarno Rosvall, jolla oli mukanaan minulle entuudestaan tuntematon mieshenkilö. Tervehdimme, mutta nimi ei painunut mieleeni. Puhtilan Juhakin kävi moikkaamassa. Hänelläkin oli kavereita mukanaan.
Hytti löytyi kannelta 8, ja kohta tavarat sinne jätettyämme lähdimme kohti cafeteriaa ja iltapalaa. Kari näytti ottavan tutusti panniinin tuoremehunsa kanssa ja minä tavoilleni uskollisena siirsin tarjottimelleni katkarapuvoileivän ja tuoremehun.
Cafeteriasta askeleet suuntautuivat taxfreehen, ja sieltä pikkunaposteltavan lisäksi Kari osti kaksi minipulloa konjakkia. Jälkeenpäin hän jutteli nauraen, miten kassan oli vaikea ymmärtää hänen ostostaan, kun tarjolla olisi ollut iso pullo konjakkia hyvin edulliseen hintaan. Joka tapauksessa hän  ne minipullot osti. No, me olemme Karin kanssa yhden sortin höpsöjä. Meille riittää reissun aluksi yksi minipullollinen konjakkia, jonka kilistämme risteilylle onneksi.

Pian oli Deja-vu:n aika aloittaa Starlight Palacessa, ja hakeuduimme sinne ajoissa saadaksemme hyvät paikat. Pääsimmekin mukavasti  lähekkäin istumaan - Takalat, Rosvallin Jarno kaverinsa kanssa, Kari ja minä. Puhtilan Juhakin liittyi kavereittensa kanssa seuraan.
Sitten Deja-vu aloitti tutulla "Seilorit"-kappaleella. "Vanhoja poikia viiksekkäitä" tuli seuraavana. Hauskasti kajahti ilmoille myös Pekan laulamana "Muistan sua Elaine". Farmarin osalle lankesi "Illalla", jota ryyditti kiva vihellyssessio. "Vanhan merirosvon kapakassakin" piipahdettiin, jonka jälkeen Farmari tulkitsi tunteella ..".. istuimme kahden tanssilavan luona..". Eli kyse oli kauniista Margeritasta. "Vaeltava aave" sai sitten mielikuvat liikkeelle. Tässä tuli taukoa muistiinpanoihin, menin Jarnon kanssa tanssimaan. Sitten jo mentiin reggee-säveliin "Varrella virran" ja "Sellaista elämä on". Deja-vu:n setti päättyi kappaleeseen "Let it be!".
Tuli tauko ja levymusiikin vuoro.

Sen päätyttyä ja orkesterin uudelleen tultua lavalle se toi mukanaan myös Annen. Anne aloitti osuutensa laulamalla "Kuivaa koivua" ja jatkoi "Asfalttiviidakolla". Sitten seurasi "Lennetään" ja taas muistin sen lennokkaan mahalaskuni kerran Kankaanpäässä. Reipas "Pidä siitä kii" - että sul on ystäviä.... Oi, minua on siunattu monella ihanalla ystävällä, ja toivon, että saan heidät pitääkin. "Ihminen" - antaa aihetta ajatuksiin. "Taivaankartta" on aina yhtä odotettu ja toivottu. Sitten "Mamma mia" räväytti yleisön hereille ja "Sielu salamoi" jatkoi samaa linjaa - Jannena kuultiin tällä kertaa Jarkkoa. Tämän jälkeen tuli Annen oma tekemä laulu "Herrasmies". Anne oli lopettelemassa, mutta hänet kutsuttiin vielä encoreille. Ja niin vielä saatiin kuulla "Bailando" Ja "Perutaan häät". 

Seurasi tauko, jonka jälkeen lavalle saapuivat Menneisyyden vangit ja Vicky Rosti. Vicky aloitti reippaalla "Menolippu"-kappaleella .."..mulla kauas menolippu oooon." Iloista ja vauhdikasta menoa kesti lavalla kappaleesta toiseen. Tuntui kuin Vicky "miehineen" ei olisi väsynyt lainkaan. Sankka faniporukka tanssi ja huojui kädet ilmassa ja lauloi mukana. Minusta oli tosi kiva katsella ja kuunnella tätä iloista menoa. En voinut olla ajattelematta, että Vicky on sentään parin vuoden päästä kuuskymppinen, mutta virtaa riittää vielä ja kykyä saada nuoretkin menoon mukaan. Hienoa! Ilolla itsekin kuuntelin tuttuja - "Tuolta saapuu Charlie Brown", "Sata salamaa", ja etenkin "Kun Chicago kuoli" on ollut yksi lemppareitani kautta aikojen. En kirjannut sen enempää hänen laulamiaan  lauluja ylös, mutta mieleeni nousee silti vielä "Näinkö aina meille täällä käy käy käy käy - rakkautta hukkaan heitetään.." Niinpä niin. Encoreille Vickykin ilman muuta taputettiin. Oli hieno ja kaikin puolin nautinnollinen musiikki-ilta. Estradilla esiintyi kaksi taitavaa ja osaavaa artistia orkestereidensa kanssa.

Seuraavana aamuna aamupuuron jälkeen hoideltiin ensin taxfree-ostokset. Sen jälkeen kokoonnuttiin Piano-baariin kuuntelemaan pianistia. Paikalla olivat Takalan perhe, Taisto, Kari ja minä. Tämänkertainen pianisti soitti nyt lähinnä elokuvamusiikkia, ja etenkin tunnussävel elokuvasta "Kummisetä" miellytti minua suuresti. Taisto nautti musiikista omalla tavallaan - otti torkut siinä sohvalla. Pianisti oli jo lopettanut, ja olimme aikeissa poistua, kun Jarkko soitti. Sovimme että tapaamme juttutuokon merkeissä siellä, missä olimme, ja niin hän tuli pianobaariin luoksemme. Meillä olikin oikein mukava juttuhetki siellä.
Seuraavaksi oli ruokailu ohjelmassa. Hyvin ehdimme syödä ennen Iskelmän artistitapaamista, joka oli sovittu alkavaksi klo15 Iskelmäbaarissa.

Iskelmäbaarissa saimme mukavasti paikat lähekkäin - kaikki tutut. Tämän risteilyn juontajat Hannu Aholaita ja Timo Virkkula kutsuivat paikalle Annen ja Vickyn. Molempia haastateltiin ja yleisö sai esittää heille kysymyksiä. Yksi hiukan turhan iloisella tuulella ollut herrahenkilö teki Vickylle minun mielestäni aika nolon kysymyksen. Hetken mietin, miten tämä siihen suhtautuisi, vaan kokeneena konkarina Vicky otti asian huumorilla ja antoi omanlaisensa vastauksen. Annelle osoitetut kysymykset olivat paljon sovinnollisempia. Valokuvaustuokiokin järjestettiin ja sitten molemmat saivat tavata fanejaan. Annella oli korttejakin mukanaan. Samaan korttiin pyysin sitten Vickyltäkin nimikirjoituksen muistoksi. Siinä hänen kanssaan vaihdoimme muutaman sanan.
Vicky oli jo illalla laulanut oman osuutensa, joten hän pääsi vapaalle, mutta Annelle ja Deja-vu:lla oli vielä setti edessään. Tällä kertaa Anne aloitti laulamalla "Enkeleitä, onko heitä" ja jatkoi uuden levyn musiikilla "Anna vilä yksi elämä". "Ravintola sydänsuru" ja "Elämän peli" seurasivat sekä "Kuivaa koivua". "Ihminen" ja "Yksi ohikulkijoista" - kauniita ja ajatuksia antavia tekstejä kummassakin. Annen uusi levy on todella täynnä hienosyisiä tekstejä ja kauniita melodioita. On erittäin onnistunut tulos.

Muistiinpanot ovat hiukan hatarat, kun minulla oli ilo käydä pyörähtelemässä tanssilattialla niin eilisiltana kuin tänäänkin Jarnon, hänen kaverinsa, Karin ja Juhan kanssa. Kiitos heille huomaavaisuudesta.
Annen mukaan risteilylle olivat lähteneet Tarja, Niina ja Sofia. Kiitos seurasta, oli kiva tavata ja rupattaa.
Risteily oli kaikkiaan mukava ja viihdytävä kokemus. Todella kivaa oli, että mukaan oli lähtenyt niin monta tuttua ihmistä. Kiitos seurasta myös Liisa, Kale, Eve ja Jarno, Juha, Jarno R ja kaverinsa, ja Taisto sekä edelleenkin nimeltä tuntematon kaveri, joka usein on ollut mukana - nytkin vaihdoimme tervehdykset ja muutaman sanan.
Iso kiitos Annelle ja Deja-vu:lle sekä Vicky Rostille ja Menneisyyden vangeille upeasta musiikkiannista. 
Ja lämmin kiitos ystävälleni ja keikkakaverilleni Karille tästäkin yhteisestä reissusta.
Seuraavaa keikkaa odotellen - tapaamisiin! :-)

Anneli Mattila ja Recados Lohjan Tanhuhovissa 20.2.2016.

Koko alkuvuosi oli kulunut ilman, että Mattilan siskosten keikkakalenterissa olisi ollut yhtään sopivan lähellä olevaa esiintymispaikkaa, kunnes sitten Annelin listalle ilmaantui keikka Lohjan Tanhuhoviin 20.2. Vielä jännäsin, sopisiko ajankohta omalle keikkakaverilleni, niin että pääsisimme yhdessä matkaan. Ilokseni Kari kertoi pääsevänsä lähtemään.
Lauantai-sunnuntai iltaan ja yöhön oli luvattu mahdollisimman kehnoa ajokeliä, mutta lähdimme kuitenkin liikkeelle. Runsaassa tunnissa taittui matka mukavasti niitä näitä rupatellen.
Tapamme mukaan menimme nauttimaan kupilliset kahvia heti alkuun. Kahviossa sitten tapasimme heti kohta Recadoksen rumpalin Pertin. Jonkinmoinen kauhistus oli, että hänellä oli liikkumisen tukena kyynärsauva. Kysellessäni syytä hän kertoi loukanneensa jalkansa, ja saaneensa siihen hiusmurtuman. Jalkapöydässä sellainen on todella hankalassa paikassa, ja ottaa aikaa ennen kuin sen saa paranemaan.

Istahdimme sitten Kari ja minä Pertin kanssa samaan pöytään kahvittelemaan ja juttelemaan. Hänen poistuttuaan seuraamme liittyi iloksemme illan artisti Anneli pirteänä ja nauravaisena niin kuin aina. Lisäksi melkein samaan aikaan tyhjälle tuolille istahti myös nuori  mies, jota en tuntenut. Hän sen sijaan sanoi muistavansa minut. Olin myynyt hänelle Annen taidekahvilassa pääsylipun kesäkauden päätöstansseissa, jossa oli esiintymässä myös Kake Randelin.
Vähitellen tuttuja kasvoja alkoi tulla paikalle enemmänkin. Martikaisen Juhakin saapui. Sari oli Tallinnassa kissanäyttelyssä Lukas-kisun kanssa. (Lukas pärjäsikin siellä taas hienosti). Martti ja Tarja-Riitta tulivat paikalle, samoin Maippi, Esa ja Kalle. Salmenit ja Juha-Matti ja Riitta ja Ilu. Siinähän meitä olikin jo mukavasti faneja kannustamassa Annelia ja Rekadosta. Recadoksen Mikko ja Tapiokin kävivät tervehtimässä Karia ja minua. Vain kauempaa näin uuden kosketinsoittajan (nimi katosi mielestäni). Jarkko oli siirtynyt Recadoksesta "muihin tehtäviin".

Toisena orkesterina Tanhuhovissa esiintyi tänä iltana hyvin nuori yhtye nimeltä "LäpiValaisu". Pojat soittivat ihan mukavaa musiikkia. Yleisökin tykkäsi ja osoitti sen taputtamalla innokkaasti kappaleiden lopussa. Hauskojakin kappaleita pojat esittivät - itse huvittuneena kuuntelin "Miljoonan markan pakaroita" ja "Suloista myrkynkeittäjää". :-D
Lopulta Anneli ja Recados saapuivat lavalle ja Anneli aloittu tutusti "Ne na na na" kappaleella. Hän jatkoi "Koivukujalla" ja otti sen jälkeen perinteiset valssit. (- LäpiValaisu oli justiinsa esittänyt hitaat valssit). Ilahduin kovasti, kun Kari pyysi minut tanssimaan. Valssit olivat "Minä rakastan sua" Ja "Uralin pihlaja". Ne Anneli kertoi omistavansa Martille ja Tarja-Riitalle. Valssien jälkeen tarjoiltiin "kolpakoita 1 - 5 - ja vielä 5". Kerranhan Anneli tarjoili kolpakoita kaikkiaan 10. Ja sanoi, että hänet saisi kyllä niiden jälkeen kantaa takahuoneeseen :-D. "Autotytölle" oli jälleen tarjolla "pieni talli syömmessäin" nyt vaan lisäyksellä "aja päälle vaan!" Ilulle ja Riitalle omistettiin seuraava kaunis kappale "Sold my soul" ja heti perään "Rakkauden muistomerkki". Sambaa oli vuorossa seuraavaksi... ja Mikko vaihtoi kitaraa, minkä Anneli huomioi! Sambat olivat "Villivarsa" ja "La isla bonita". Näissä sai nauttia Mikon kauniista ja taidokkaista kitarasooloista. Annelin "Kuolleet lehdet" sykähdyttää aina ja tuo mieleen muistoja. Sen päälle kuultiin "Onni jonka annoin pois". Sitten itselleni tuli yllärinä seuraava kappale - Anneli ja Mikko lauloivat duettona "Hit the road, Jack!". Ei ollenkaan hassumpi juttu. Aiemmin olen sen kuullut Jarkon ja Annelin laulavan duettona. Toimii se näinkin. "Hei, sovitaanks näin!" "Besame mucho oli vuorossa, ja sen jälkeen tuli yleisöstä mieshenkilö pyytämään Annelilta, että orkesteri soittaisi rumbaa. Anneli näytti ensin hiukan empivän, mutta kun mies jatkoi, että hänen daaminsa olisi pian lähdössä pois paikalta, hän lupasi ne rumbat. Niinpä settilistaa hiukan muutettiin ja kuultiinkin tässä vaiheessa "Tahdo tietää en" Mikon tunnelmahyräilyn lisäksi sekä "Girls, don´t cry for Loui!" "Mustat silmätkin" kuultiin kivasti höystettyinä kitara- ja kosketinsooloilla.

Toisessa setissä Anneli lauloi hiukan vanhempia tuttuja juttuja mm."Suojaan". Hän tunnelmoi myös tuon iki-ihanan "Kertokaa se hänelle" ja heti perään "Luotu lähtemään" niin kuin hän vaan osaa tunnelmoida. Vie mukanaan... Vaan jotta ilta ei olisi luiskahtanut melankolian puolelle Anneli räväytti ilmoille "Great balls of fire" ja heti perään "Blue suede shoes". Tähän olisi Annelin osuus päättynytkin, mutta yleisö halusi kuulla lisää ja ilmoitti tahtonsa taputtamalla. .. ja Anneli palasi lavalle. Hän lauloi encorena "Seitsemäs taivas". Sitten hän kertoi, että Katja on juuri täyttänyt 18 vuotta, ja hän laulaa Katjalle ensimmäiseltä levyltään, jonka teki 18-vuotiaana - laulun "Mikä sun nimi on".  Katja seisoi siinä ihan lavan edessä hymyilevänä ja iloisena. Siihen päättyi Annelin ja Recadoksen osalta illan ohjelma.

Anneli jakoi vielä kortteja ja nimmareita ja vaihtoi muutaman sanan faniensa kanssa. Minäkin sain kortin ja tällä kertaa hän oli korttiini piirtänyt hepan pään. :-)

Kotimatkalle pääsimme lähtemäänm, kun Kari oli ensin "harjannut auton esiin" lumen alta - lunta oli satanut aika tavalla. Varsinaiseen lumipyryyn jouduimme osaltamme vasta melko lähellä Paimiota. Lunta sitten satoikin koko seuraavan päivän.
Kaunis kiitos ihanalle Annelille ja Recadokselle illan musiikista - samoin nuorille LäpiValaisun pojille. Ja kiitos myös kivoille keikkakavereille seurasta. Nähdään taas!