Annen laivakeikalle sunnuntaina 19.4. en päässyt, mutta sen sijaan Annelin ja Recadoksen keikalle Viking Gracelle oli mahdollisuus lähteä pari päivää myöhemmin, eli 21.4.2015.
Sain kumppanikseni jälleen keikkakaverini Karin, ja yhdessä suuntasimme auton nokan kohti Turun satamaa. Laivaan pääsyä odotellessamme nautimme kupposet kahvia satamaterminaalissa.
Hytti laivassa löytyi kannelta 8. Se olikin tällä kertaa ikkunallinen hytti, ja saatoimme ihailla näkymiä ulkopuolelta. Kansi kahdeksan on sijaintinsa puolesta mukava, sillä sieltä on sopiva matka niin infoon, kauppoihin kuin tapahtumiinkin.
Piipahdimme kohta alkuun tax freessä hakemassa pientä naposteltavaa hyttiin ennen kuin siirryimme Club Vogueen odottelemaan Annelin ja Recadoksen esiintymisen alkamista. Risteilyohjelmassa ei ollut mainintaa, että Recadoksella olisi ollut setti ennen Annelin lavalle tuloa, niinpä koimmekin iloisen yllätyksen, kun kohta Vogueen saavuttuamme Recados kuulutettiin lavalle.
Recados aloitti settinsä Juha Watt Vainion mainiolla "Vanhoja poikia viiksekkäitä". Jarkko lauloi... ". Saimaan saaressa pikkuinen torppa. Istuu portailla Nestori Miikkulainen. Huuliharppuaan soittaa ja norppa nousee pinnalle pärskähtäen..." Melodia on kaunis ja sanoissa piilee haikeus. Jatkettiin "Ikkunaprinsessalla", ja kun Jarkko lauloi ..".pienet rinnat prinsessallani siedän..", niin eikös tuo velmu bändikuoro säestänyt ..". myös pienet viikset siedän.."
Tangoa seurasi. Ensin tuli tuttu "Satumaa-tango, joka ei esittelyä tarvi" ja sitten ..".mennääm hurmioon". Tanssilattia täyttyi toisiinsa nojailevista ihmisistä ja parkettien partaveitsistä daameineen. "Silmät tummat, niin kuin syksyinen yö", tunnelmoi Farmari (Juha Haapio). Hänet oli lainattu Annen orkesterista sijaistamaan Recadoksen omaa kitaristia, joka oli estynyt olemasta tällä kertaa paikalla. Tässä olen kirjoittanut muistilappuuni oikein isolla MAKEA KITARA. Tummien silmien jatkoksi soitettiin "Jätkän humppa". Siinä alkuperässanoituksessa jätkä ..". aina lauantaina kääntää paidan nurinpäin, kun kylille käy viheltäin".. niin nyt tässä se veijari käänsikin ".. aina housut nurinpäin, kun kylille käy viheltäin..!" Sitten tunnelmoitiin, ja minä vaivuin kuuntelemisen lumoihin. Jarkko nimittäin lauloi "You raise me up". Se on yksi omista suosikeistani Recadoksen esityksissä. Sitten Farmari antoi kitaransa laulaa, kun orkesteri tulkitsi Eric Claptonin upeaa tuotantoa. Lopuksi tuli vielä pari chacha-kappaletta, joista toinen oli "Quantanamera". - ja niin orkesteri siirtyi tauolle.
Taukomusiikista erityisesti panin merkille Souvareiden "On pariiseja täynnä tämä maa" - siinä on ihmisille syvä viisaus: ..". usko vanhaa kulkijaa, joka oppi matkallaan, onnes lähempänä on kuin arvaatkaan. On pariiseja täynnä tämä maa. Joka kylää eiffel-torni koristaa. Joka ainut soratie alta riemukaaren vie ja kansa itkee, nauraa rakastaa.... muistan miltä tuntuu kaipuu jonnekin, jos ei koskaan lähde, puuttuu paluutkin." Taidatkos asian kauniimmin ja todemmin enää ilmaista.
Tauon jälkeen Recadoksen tultua uudelleen lavalle, kuulutettiin paikalle myös illan artisti Anneli Mattila ja Annelin "tunnari" alkoi soida. Ensimmäisenä hän lauloi "Suojaan". Sen esitettyään Anneli tervehti yleisöä toivottaen "hyvää tiistai-iltaa kaikille!" Jatkettiin "Ihoissa on virtaa", "Koivukuja" ja "Ne na na na". Ei haaveet kaadu koskaan, kuului Anneli vastaavan jollekulle risteilyvieraalle. Olen samaa mieltä hänen kanssaan. Ihmisellä on taito ja kyky haaveilla ja säilöä haaveitaan niinkuin Anne-siskon laulussa "matkalaukku" sattuvasti todetaan. Jopa epärealistisia haaveita elätellä, ja alkaa uskoa niihin totena jonkin aikaa. Sitten tunnelmoitiin. Anneli lauloi "Soi maininki hiljainen". Se on aivan ihastuttava tulkinta häneltä ja mainiota kuultavaa oli myös "Kriminal-tango". Kuulin ne nyt ensi kertaa näin livenä ja tykkäsin kovasti.
Humppaa kuultiin seuraavaksi. "Jos saisi kolpakoita kaksi - viisi -kolme!", pyyteli Anneli ja "Autotyttöhän" se sitten kolpakoita seurasi. Siinä kappaleessa on hauska vihellysosio, johon kaikki Annelia myöten ottavat osaa. "Villivarsa" Ja "La isla bonita" olivat vuorossa. Jo tuli illan ensimmäinen duettokin. Anneli ja Jarkko lauloivat yhdessä "Painu pois, Jack" eli "Hit the road, Jack". Setin viimeisenä oli "Jambalaya", jossa koko joukko niin Anneli kuin orkesterin pojatkin panivat parastaan - taitonsa esille. Mahtavaa ja todella nautittavaa kuultavaa. Viimeistään siinä kohdin Anneli ja Recados hurmasivat yleisönsä. Jammaajia hypähteli lattialle joka puolelta! Jopa viilipyyttymäisen rauhallisena yleensä pysyttelevä basisti Tapio veti huulensa hymyyn.
Niinpä olikin selviö, ettei Annelia noin vain päästetty lavalta vielä, vaan häneltä pyydettiin lisää reippaita säveliä, ja niitä tulikin. "Great balls of fire" ja Saappaat ampuu lujaa" pitivät jaammajat onnellisina vielä hyvän tovin lattialla. - Annelin ja Recadoksen poistuttua lavalta, jatkoi iltaa tauon jälkeen The Real Deal. Jarkko piipahti vielä pikaisesti "bäkkärin" ulkopuolella toivottamassa Karille ja minulle hyvää yötä. Se oli häneltä nätisti tehty.
Siihen ilta päättyi.
Nukuin yllättävän hyvin. En yleensä jostain syystä saa laivalla nukuttua kovin hyvin, mutta nyt nukuin ja heräsin virkeänä. Kurkistin hytin verhojen lomasta ja totesin, että olimme edelleen Tukholmassa ja ulkona paistoi aurinko. Nautimme aamiaisen hyvällä ruokahalulla ja jatkoimme hetken istumista vielä pöydässä jutustellen niitä näitä. Jutustelua jatkoimme vielä hytissäkin ja samalla katselimme jonkin aikaa TV:n tarjoamaa ohjelmaa. Sitten tulin taas katsoneeksi ulos ikkunasta auringonpaisteista maisemaa ja totesin, että olisi kiva käydä kannella kävelemässä, kun on niin kaunis sää. Kari oli samaa mieltä, ja niin olimme hetken kuluttua hississä ja menossa ylös aurinkokannelle. Mikä nautinto olikaan viettää hetki suojaisassa paikassa kannella ja antaa auringon helliä kasvoja!
Kävimme sitten jälleen tax freessä tuliaisostoksilla ja Retro Barissa kuuntelemassa "Soundwaves"-orkesterin esityksiä. Sieltä siirryimme "Sweet&Salty" ravintolan puolelle ja söimme kunnon lounaan.
Aikaa kulutimme katsellen ja kuunnellen tarjolla olevaa olevaa ohjelmaa.
Annelin ja Recadoksen oli määrä aloittaa esiintymisensä Club Voguessa klo 17:30. Hyvissä ajoin ennen sitä menimme paikalle ja saatoimme kuunnella vielä The Real Deal- orkesterin esitystä. Heillä oli ohjelmistossaan ABBAakin. Kuulimme mm. "Mamma mia" esityksen. Heidän sen kertaisen settinsä viimeisenä tuli "New York, New York". Kun kuulen tämän kappaleen, tulee melkein säännöllisesti mieleeni Keijo Minervan esiintymiset 1960-luvulla.
Sitten olikin jo Annelin ja Recadoksen vuoro astua lavalle. Anneli aloitti tuolla kauniilla "Rakkauden muistomerkki" kappaleella. Sen jälkeen hän tervehti yleisöä ja toivotteli "mukavaa keskiviikko-iltapäivää kaikille!" Seuraavana oli vuorossa "Laivat", jonka Anneli spiikkasi ".. seuraavaksi kitaristitaiteilija aloittaa hienosti.." - ja niin Farmarin kitara alkoi laulaa..
"Liian pitkä matka kotiin", "Tanssin päivät, tanssin yöt", "Rantakoivun alla", "Ilta skanssissa", siinä oli oikein kaunis poikien "enkelikuoro" - tykkäsin kovasti. Anneli tunnelmoi "Kuolleet lehdet", ja taas minun sydämeni heitti volttia, kun hän lauloi "Kertokaa se hänelle". Se on aivan ihana laulu ja Anneli osaa sen tulkita todella kauniisti. Siirryttiin letkeämpiin rytmeihin "Don´t cry for Loui" ja " Ne na na na". Tämän päivän duettona oli "Mä lähden stadiin". Se oli erinomainen esitys - ja hauska myös. Orkesterin osuus oli aivan fantastinen. Olen nauttinut kovasti, koska olen kirjoittanut "kutkuttava ravikomppi!" Setin viimeinen kappale tänään oli "Suojaan". Anneli taputettiin välittömästi takaisin lavalle, ja hän esitti vielä pari encore-kappaletta "Seitsemäs taivas" ja "Mikä sun nimi on". Siihen Anneli lopetti ja saapui tapaamaan meitä siihen "bäkkärin" ovelle. Juttelimme hetken aikaa ja saimme halit ja ystävälliset hymyt. Kari nauratti Annelia hassulla jutulla, ja sain heistä harvinaisen iloisen yhteiskuvan.
Tauon jälkeen oli Recadoksella vielä puolen tunnin setti ennen Turkuun saapumista.
Orkesteri aloitti "Varrella virran", jossa Jarkon hauskat omaperäiset sanat kutkuttivat nauruhermoja samoin seuraavassa, jossa "lauantai-iltana ravintolaan oli tarkoitus mennä istumaan, ottaa pari kaljaa vaan ja mennä kotiin nukkumaan. Ensin siinä oli vaan Pertti ja mä" - ja Pertti nyökytteli rumpujensa takana ".mut sitten siihen tuli pari tyttöä... " ja niin edelleen. Se mitä sitten tapahtui, oli seikkailu sinänsä. Vaan loppu hyvin, kaikki hyvin! Siirryttiin poliisisarjan tunnarimusiikkiin "Runaway" kaukui ilmoille. Sekin on yksi suosikeistani. Farmari lauloi "Quantanamerasta". Sitä seurasi Santanan rytmikäs musiikki ja sen ohessa kuultiin tosi taidokasta kitaran käsittelyä. Ajattelin hiljaisessa mielessäni, että kumpa ihmiset ymmärtäisivät, miten taidokkaasti esitettyä musiikkia heillä oli siinä ilo kuunnella. Illan kaksi viimeistä kappaletta olivat valsseja, ja ilokseni Kari pokkasi minut tanssimaan. Ennen viimeisä valsseja Jarkko vielä huomioi äänitarkkailijat ja valojen hoitajat, ja kehotti yleisöä antamaan taputuksin kiitokset myös heille. Ja ne taputukset tulivat.
Niin oli tämäkin risteily ohitse. Oli saatu nauttia miellyttävästä fiiliksestä ja aivan upeasta musiikista, josta iso ja vilpitön kiitos Annelille ja Recadokselle.
Lämmin kiitos myös keikkakaverilleni Karille, kun jaoit kanssani nämä hienot tunnelmat!
