Jo olikin ehditty kovin odotella keikalle pääsyä. Nyt Anneli ja Recados viimein "armahtivat" meitä ja tulivat esiintymään Viking Gracelle. Ihanaa oli päästä pitkästä aikaa kuuntelemaan tutun artistin musiikkia ja nauttimaan ystävien seurasta ja tilanteen luomasta aivan erityisestä tunnelmasta.
Risteily Viking Gracelle oli varattu jo hyvissä ajoin, ja tuloksellisesti houkuteltu ystäviä liittymään mukaan. Ystäväni ja keikkakaverini Kari oli lähdössä ja ihana Takalan perhe Toijalasta : Liisa, Kale, Eveliina ja Jarno. Kari tosin joutui hiukan "säätämään" työvuorojaan, mutta se onnistui kuitenkin ihan toiveiden mukaisesti.
Annelin ja Recadoksen oli ohjelman mukaan määrä aloittaa esiintymisensä klo23:00. Hyvissä ajoin etsimme Voguesta paikat pienelle ryhmällemme - ja pääsimmekin onnistuneesti aivan tanssilattian viereen lähelle esiintymislavaa.
Anneli ja Recados kuulutettiin lavalle ihan ohjelman mukaisesti klo23. Reippaasti aloitettiin heti Vaya con Diosin "Ne na na na":lla. Anneli toivotti hyvää sunnuntai-iltaa yleisölle omasta ja orkesterinsa puolesta. Sitten jo mentiinkin "Koivukujalle", joka johtaa kotiin maailmalta :-) . "Mikä sun nimi on poika salaperäinen"- on vanha tuttu kappale, ja kun se oli saatu selville, Anneli tuumasi, että ".. tässä jo mennään seitsemänteen taivaaseen, mikä se sitten onkin.. ". :-) Olisikohan niin, että jokaisella on oma "seitsemäs taivaansa", johon lennetään milloin mistäkin syystä.
"Villivarsan" jälkeen löydettiin "La isla bonita" ja siinä ihastutti kuten aina ennenkin Mikon aivan upea kitarasoolo. "Rakkauden muistomerkkiä" oli joku toivonut, ja Anneli lauloi sen omalla herkällä tavallaan. Seuraavana kuultiin Rauli "Badding" Somerjoen iki-ihana "Laivat"... "kaukaa mastot esiin uivat takaa usvan niinkuin maasta menneisyyden. Kaukaa kajuutasta soitto kaikuu tuuli kantaa tänne sävelen...".
Sitten veikeiltiin "Tahdon olla sulle hyvin hellä", jossa Anneli ja Jarkko duettona hauskuttivat kuulijoita sovittamalla omaa tekstiänsä joukkoon. Tällä kertaa en nähnyt, millä Danny Armiansa hellitteli, koska lattialla olevat tanssijat peittivät näkyvyyden. "Ihoissa on virtaa" on myös Annelin kappale aikaisemmilta vuosilta - se ja sitten "Great balls of fire" saivat tanssijoiden töppösiin vauhtia. Nyt olivat taas nautittavaa kuultavaa Mikon kitara ja Jarkon koskettimet. En lakkaa ihailemasta heidän taitavaa soittoaan. Ei ehtinyt hiki tanssijoilta vielä laskea eikä hengitys tasaantua, kun Anneli lisäsi vauhtia "Saappaat" ampuu lujaa kappaleellaan. Sen jälkeen hän kertoi, että hänen osuutensa olisi nyt sitten loppu, ja kiitteli yleisöä illasta. Vaan eihän Annelia niin helposti pois laskettu lavalta, yleisö paukutti käsiään ja pyysi lisää. Encorena kuultiinkin vielä "Suojaan". Anneli kiitti vielä yleisöä ja orkesteriaan ja niin orkesterikin sai omat taputuksensa.
Olimme hiljakseen poistumassa yökerhosta, kun huomasin, että parvelta joku vilkutti meille. Kun tajusin, kuka se oli, täytti mieleni ilo. Tarja sieltä vilkutteli meille alhaalla oleville.
Menimme Karin kanssa tervehtimään. Parvella totesin, että Annelin keikalle ja laivalle rentoutumaan olivat lähteneet myös Tarja, Anne ja Kille. Oli todella kiva yllätys tavata. Annen kanssa - kuinka ollakaan - syvennyin yllättäen keskustelemaan maalaamisesta ja maalauksista. Se on aihe, joka kiinnostaa kovasti meitä kunpaakin. Annelle kiitos vielä siitä tuokiosta!
Seuraavana päivänä aamupuuron ja kahvin jälkeen kävimme tutustumassa kauppojen antiin ja tekemässä tuliaisostokset. Takalan perheen kanssa olimme sopineet treffeistä Retro-Barissa. Siellä oli parhaillaan menossa "Koko perheen karaoke". Laulajia ei oikein tuntunut löytyvän, joten juontajat joutuivat esiintymään. Vaan tulihan siihen sitten lapsiakin laulamaan. Mikä kuulosti oikein mukavalta. Karaoke-tuokion jälkeen esiintyi Christa Huikko Band. Istuimme Kari ja minä juttelemassa Takalan perheen kanssa, kun seuraamme liittyi Matti ( jonka sukunimeä en valitettavasti kuullut) Kasvot olivat tutut, mutta en osannut ajatella missä olisin hänet tavannut. Sekin kyllä sitten selvisi risteilyn jälkeen.
Ruokailtuamme siirryimme hyvissä ajoin taas Vogueen. Siellä oli parhaillaan lavalla esiintymässä Celebration. Ilolla kuuntelin heidän esittämiään kappaleita. "Stand by me" ja "Tänään on hyvä päivä" - ihan selkeällä suomenkielellä laulettuna - jäivät erityisesti mieleeni. Vielä soittivat levyt jonkin aikaa ennen kuin olisi Annelin ja Recadoksen määrä astua esiintymään. Levymusiikista jäivät mieleeni erityisesti Marita Taavitsaisen "Andre´" ja Souvareiden "On Pariiseja täynnä tämä maa". Siinä on loppujen lopuksi hyvin puhuttelevat sanat, kun niitä oikein jää kuuntelemaan... ". on pariiseja täynnä tämä maa, joka kylää eiffel-torni koristaa. Joka ainut soratie alta riemukaaren vie, ja kansa itkee, nauraa, rakastaa... " ja tässä laulussa toteamus ".. jos ei koskaan lähde, puuttuu paluutkin, muistan miltä tuntuu kaipuu jonnekin." Niinpä niin - sanat kannattaa aina kuunnella lauluista tarkkaan ja miettiä niiden sanomaa.
Anneli ja Recados astuivat lavalle klo17:30. "Seitsemäs taivas" oli aloituskappale ja siitä jatkettiin kyselemällä "Mikä sun nimi on". Sen jälkeen saatiin nauttia tämän setin ensimmäisestä Annelin ja Jarkon duetosta "Mä lähden stadiin". Tässä olen kirjoittanut lehtiööni huomautuksen ..".tosi vekkuli ravikomppi!" :-D Mahtavaa Pertti, Jarkko, Mikko ja Tapio! "Liian pitkä matka kotiin" jälkeen kuultiin ihana Annelin ja Jarkon duetto "Se hänelle nyt kertokaa". Voi teitä nuoret, minkä tunnelatauksen järjestitte - varmasti myös muille, eikä yksin minulle. "Ethän mee" on vanhoja suosikkejani ja myös Karin. Seuraavan kappaleen "Syntinen koi" Anneli esitteli, että se on hänen vanhemman siskonsa Annen tekemä laulu nimenomaan hänelle. Sitten on tässä kohdin muistiinpanoissani aukko, mutta sen jälkeen on jälleen saatu nauttia Annelin ja Jarkon duetosta "Kotiviini". "Don´t cry for Loui", "Ne na na na" ja Annen tämän päivän toivekappale "Hit the road Jack!" - edelleen Annelin ja Jarkon duettona!.
Encoreita saimme tänäänkin kuulla: ensin Beatlesia "I saw her standing there" ja Elvistä "Blue suede shoes".
Esiintymisensä jälkeen Anneli tuli ystävällisesti tapaamaan ja vaihtamaan muutaman sanan meidän kanssamme lavan ulkopuolelle.
Jäimme vielä kuuntelemaan Recadoksen setin. He aloittivat osuutensa reggee-kappaleilla "Lähtisitkö" (Mikko) ja "Varrella virran"(Jarkko) - tässä jälkimmäisessä olikin varsin omaperäinen sanoitus. Näiden kappaleiden jälkeen "elvisteltiin" ja sitten sydämeni sykähti jälleen. Jarkko lauloi tuon Seppo Tammilehdon "Punainen kitara" - olen useasti ihmetelleyt, mikä siinä koskettaa, olisiko sanoissa jotain - ehkä jo taakse jääneen nuoruuden tunnelatauksia ja muistoja.. kenties. Ja edelleen toisena heti perään Mikko lauloi minulle rakkaan kappaleen "You raise me up". Seuraavan kappaleen nimen vaan voin arvata - olisikohan ollut "Written in the stars" (?) No kuitenkin poikien setti jatkui: "Ainiaan", lauloi Mikko ja sitten jo kerrottiin tositarinaa eräältä lauantai-illalta. Eräänä ".. lauantai-iltana ravintolaan oli tarkoitus lähteä juhlimaan, ottaa muutama olut vaan, ja tulla kotiin nukkumaan. Ensin meitä oli vaan Mikko ja mä ( Mikko nyökkäili myöntävästi), sitten siihen tuli pari tyttöä...", alkoi Jarkko kertoa tarinaa ja tehdä tunnustusta tuosta illasta. Erinäisten kommellusten jälkeen siitäkin lauantaista selvittiin - tosin vasta aamuyön tunteina ja pikaisena pakona tytön luota. Poliisisarjan tunnarimusiikki "Runaway" on myös yksi mielikappaleitani. Vielä kuultiin kivat esitykset kappaleista "Kylmästä lämpimään" .." .. mä tuun kylmästä lämpimään, aion tulla viereesi kömpimään, ja vaikka ootkin kaukana siellä, kuule beibi me tapaamme vielä..".. ja toisena "Ne on toiset mimmit" Mikko taisi laulaa tuon "ne on toiset naiset" - "..ne on toiset naiset, kun meikäläistä sietää, mä tahdon jonkun paremman, jonkun vähän halvemman, jonkun vähän pidemmän.... "ja mitähän muuta siinä mahdettiinkaan tahtoa.
Recadoksen esiintymisen loputtua oltiinkin jo lähellä Turkua ja satamaa. Niin oli jälleen yksi mukava ja antoisa risteily vietetty Annelin ja Recadoksen sekä ihanien ystävien kanssa.
Itselleni jäi tavattoman hyvä mieli, kun sain kuulla lempikappaleitani - Jarkon laulamana "Punaisen kitaran", Mikon laulamana "You raise me up"-kappaleen sekä Annelin ja Jarkon aivan ihastuttavan dueton "Kertokaa se hänelle".
Kiitos risteilyseurasta myös ihanille ystävilleni! Jaoitte kanssani sen upean tunnelman. :-)
