Pienimuotoinen ja lämminhenkinen "jouluun laskeutuminen" konsertin muodossa saatiin kokea Annen Taidekahvilassa 5.12.2014 - eli itsenäisyyspäivän aattoiltana.
Tieto konsertista tuli facebookin välityksellä. Ja konserttitilan pienuuden takia oli myös yleisömäärä rajattu.
Taidekahvilassa pidettiin kaksi noin tunnin mittaista konserttitilaisuutta. Kari ja minä pääsimme mukaan ensimmäiseen tilaisuuteen.
Anne aloitti illan toivottaen ensin läsnäolijat lämpimästi tervetulleiksi. Hän kertoi, että hänestä itsestäänkin on vaikea uskoa, että täällä galleriassa vietetään tänään musiikki-iltaa. Vielä vuosi sitten galleria oli täynnä lautoja. Töitä on tehty lujasti, että nyt ollaan tässä pisteessä.
Gallerian käytöstä Annella oli ollut visioita äitinsä Tarjan kanssa, ja tämä oli sattunut mainitsemaan, että miksei siellä voisi pitää joskus myös pienimuotoisia konserttejakin. Varsinkin jos tiloja saataisiin hiukan lämpimämmiksi. Ja saatiinhan ne: kattoon lisää eristettä ja lämmityslaite puhaltelemaan lämmintä ilmaa huoneisiin. Ja niin oli galleriatila suloisen lämmin.
Anne aloitti musiikki-illan laulamalla aluksi herkän kauniin "Jouluyön hiljaisuus". Sitä seurasi yksi rakastetuista joululauluista "Varpunen jouluaamuna". "Taivas sylissäni" ja sitten Annen ikioma sävellys ja sanoitus "Joululaulu äidille". Sen Anne on tehnyt omalle äidilleen - ja myös muille äideille, niinkuin hän sanoo. Tämä oli illan joululaulujen osuus.
Kerran Anne oli mukana tekemässä radio-ohjelmaa nimeltä "Leirinuotiolla". Sen ohjelman musiikista hän oli valinnut esitettäväksi "Kaksi ystävää".
"Saimaan saaressa pikkuinen torppa" oli Annelle aivan uusi kappale. Hän oli ennen nyt seuraavaa esitystä laulanut sen kertalleen - niinpä siinä sattukin hauska kommellus, kun sanat "torppa" ja "norppa" menivät sekaisin. Sehän tietty aiheutti naurunpyrskähdyksen, vaan kunnialla sekin laulu päästiin loppuun. Vielä Anne lauloi kauniin "Neljän tuulen tiellä".
Sitten tuli Anneli laulamaan. Hän säväytti esittämällä itkettävän ihanan "Evakon laulun" sillä tunteella kuin sen vaan pystyy laulamaan. Siinä kerrotaan erään perheen tarinaa evakkotaipaleesta, kun perheenäidin koko omaisuus oli "viisi lasta ja kahvipannu uus". Pikkuveli syntyi evakkojunassa, eikä kukaan olisi halunnut "huutaa äitiä viiden lapsen kanssa". Vaan lopulta kaiken surun ja vastoinkäymisten jälkeen saatiin oma kotimökki ja perunapelto ja siinä perunapellon laidalla sisko kertoi evakkojunassa syntyneelle pikkuveljelle "kuinka kaunis oli Karjala". Laulu sopi hyvin itsenäisyyspäivän aattoon. On asiallista muistella, miten kovia Karjalan kansa koki sodan jaloissa, ja miten valtavaa sopeutumiskykyä vaadittiin juurtumiseen uusiin oloihin ja tottumista uuden ympäristön vastahakoiseen hyväksymiseen ja joskus vihaiseen suhtautumiseenkin.
Anne jatkoi laulamalla "arvista, joista jotkut näkyy päälle, ja jotkut ei". " Siks oon mä suruinen" - tämä laulu on tietojen mukaan kirjoitettu korsussa "siellä jossakin".
Aivan upea oli illan kooste "Finlandia"-hymni Annen esittämänä.
Vielä aivan viimeksi Anne ja Jarkko esittivät duettona "Maa on niin kaunis".
Niin oli vietetty lämminhenkinen ja jopa intiimi musiikki-ilta samanhenkisten ystävien seurassa. Olen iloinen, että sain olla mukana.
Kaunis kiitos Annelle, Annelille ja Jarkolle musiikista. Kiitos Tarjalle maistuvista kahvista, glögistä ja leivonnaisista. Sekä kiitos tutuille keikkaystäville seurasta ja erityisesti Karille, joka jakoi illan muistot kanssani keskustelemalla niistä kotimatkalla. Sää oli ikävän pimeä ja sateinen ja musta asfaltti imi itseensä lähes kaiken auton lyhdyistä tulevan valon. Silti mieli oli harras ja tulvillaan iloa. Tästä on hyvä jatkaa joulun odotusta itse kunkin.
