Anneli Mattila ja Recados Hiittenharjulla Harjavallassa 14.10.2014.

Hiittenharju oli vallan uusi tuttavuus minulle. Tiesin, missä se sijaitsee, mutta en ollut aikaisemmin siellä käynyt. Nyt siihen tarjoutui tilaisuus, kun Anneli orkesterinsa Recadoksen kanssa oli menossa sinne keikalle. Tällä kertaa keikkakaverinani oli Jarno Rosvall Turusta.
Oli jo sen verran hämärää, kun saavuimme perille, etten yrittänyt ottaa rakennuksesta valokuvaa. Teen sen joku toinen kerta - ehkä sitten kun tulee uusi tilaisuus käydä siellä. Siistin näköinen yhdessä tasossa oleva rakennushan se näytti olevan.

Kun astuimme eteisaulaan, totesin, että Recados oli juuri aloittamassa settiänsä, sillä menossa oli "Saarenmaan valssi". Jarkon tuttu ääni tuli tervetulotoivotuksena vastaan ja nostatti hyvän mielen tunteet pintaan jo heti alkuun. Toisena valssina hän lauloi "Vanhoja poikia viiksekkäitä". Tämän laulun nimihenkilön - Nestori Miikkulaisen - esikuvana on lähdetietojen mukaan ollut puumalalainen Nestori Reponen. Mikko kertoi sitten, että seuraavaksi olisi tulossa foxia ja hän aloitti laulamalla "Ikkunaprinsessasta" ja seuraavaksi tuon toteamuksen, että "Et voi jättää minua, koska en ole vielä tavannut sinua". Jälleen kerran sydän sykähti, kun Jarkko aloitti Seppo Tammilehdon "Punainen kitara". Hyräilin mukana. Sanat ja melodia ovat hiljalleen painuneet muistiin, ja varmaan siihen on auttanut myös se, että kovasti tykkään kappaleesta. Tällä kertaa ei Punaisen kitaran parina ollutkaan "Yhtä ainoaa ikkunaa" , vaan Jarkko oli valinnut siihen tilalle Jari Sillanpään ihanan "Satulinnan". Mikko jatkoi laulamalla merimiehille: ..". hän merimieheks syntynyt on tuulta purjeissaan..". Jarkko jatkoi vitsailemalla, että tohtiiko hän lainkaan sanoa ääneen seuraavan biisin nimeä, kun on tiukennettu tätä alkoholilakiakin, kun ei saa mainostaa.. Seuraavan kappaleen nimi näet oli "Heili Karjalasta". Tohti hän sen nyt kuitenkin sitten mainita ja lauloikin vielä ..".. jos Karjalaakin taas juoda vois." Pari tangoakin mentiin. Toinen oli tuo kaikille tuttu "Satumaa" ja toinen edesmenneen nuoren tangokuninkaan Sauli Lehtosen ihana tango: "Mun aika mennä on". Siinä sitten pojat puoliääneen miettivät, että jospa soittasivat pari jenkkaa, että mahtaisikohan löytyä tanssijoita. Siihen päädyttiin, että jenkat soitetaan. Niistä ensimmäinen oli "Väliaikainen" ja toinen oli muunneltu "Lännen lokari". Siinä kerrottiin Pulkkisen Jormasta, joka "käynynnä oli vaikka missä". Siinä Jarkon hauska tulkinta kutitteli muidenkin kuin minun nauruhermoja. :-)

Tämän jälkeen orkesteri lähtikin jo tauolle. Recadoksen pojilla on tuo viehättävä ja mieltä lämmittävä tapa, että he tulevat tervehtimään paikalla olevia tuttujaan ihan henkilökohtaisesta ja vaihtamaan muutaman sanan kaikkien kanssa. Minäkin sain lämpimät halaukset Jarkolta, Mikolta ja Tapiolta. Siinä vaihdoimme pikakuulumiset puolin ja toisin. Todella ystävällistä heiltä.

Kun pojat palasivat tauolta takaisin lavalle, he aloittivat kappaleella "Suojaan", joka on Annelin tutuksi tullut aloituskappale. Anneli toivotti yleisölle "hyvää iltaa ja tervetuloa" ja jatkoi Jamppa Tuomisen "Liian pitkä matka kotiin". Sitten olikin vuorossa Annelin ja Jarkon duetto "Hit the Road, Jack". Ihan innostuin sitä kuunnellessani - esitys oli iskevä ja hyvä. Toivoisin, että se otettaisiin joskus jollekin Annelin levylle näin duettona. Oli nautittavaa kuultavaa. Laulun jälkeen Jarkko katsoi Annelia ja sanoi "..älä ole ilkeä!..", johon Anneli äimistyneenä takaisin ..". Minäkö?.. en varmasti ole!". " Jambalayalla" jatkettiin. Sen aikana osasin jo odottaa Mikon ja Jarkon upeita kitara- ja kosketin sooloja, ja tulivathan ne sieltä. Vuorossa olivat kauniita valssit "Minä rakastan sua" ja "Ilta Skanssissa". Merkille pitää panna tässä poikien tunnelmallinen "enkelikuoro" taustalla. Se elävöittää ja täydentää solistia aivan upealla tavalla. Tulihan sieltä vielä humpat "kolpakoista" ja "autotytöstä" vihellyksineen ja enkelikuoroineen. Näiden jälkeen Anneli rauhoitti tunnelmaa laulamalla tuon kauniin "Rakkauden muistomerkki"ja minulle vielä tuntemattoman "Niin paljon se sattuu". "Don´t cry for Loui" ja "Mustat silmät". Ja nyt saattaa muisti tehdä tepposet, mutta sijoittaisin tähän Annelin ja Jarkon dueton "Tahdon olla sulle hyvin hellä".. Sekin nimittäin tuli jossain vaiheessa, mutta minulla ei ole merkintää paikasta - siinä kuitenkin Anneli oli niin hellä sanoissaan, että punastui itsekin, ja Jarkko vielä kiusoitteli ..".. Anneli punastuu..".. Vaan jospa ne olivatkin lavan punaiset lyhdyt, jotka punasivat herttaisen laulajan poskia. :-)

Tauon aikana Dj soitteli oikein mukavan kuulosta tanssimusiikkia. Kuultiin mm."Keinu kanssani", "Jos antaudun", "Anteeksi, jos tunteilin, kun sanoin hyvästi". jne.
Annelin toisen setin aloitti "Kuolleet lehdet", jonka aikana yleisöä ihastutti Mikon kaunis ja herkkä kitarasoolo. Anneli mainitsikin sen ..".. kaunis kitarasoolo, Mikko Tirronen", ja yleisö antoi raikuvat kiitokset taputtaen. "Syntinen Koi", jonka Anneli kertoi syntyneen saunan lauteilla Anne siskonsa mielessä. "La isla bonita" - "Besame mucho"- "Tahdo tietää en" ja "Ne na na na". kaksi viimeistä Vaya con Diosin tuotantoa. Sitten kuultiin tarinaa "Koivukujalta" ja tuo pirteä "Ihoissa on virtaa". Tähän päättyi Annelin toinen setti.

Anneli yritti livistää lavalta, mutta yleisö löi käsiä yhteen ja halusi lisää.. ja niin orkesteri alkoi kutsua häntä takaisin ..".. Armi, Armi, Armi... missä on se Armi... " ja Anneli palasi vikkelästi takaisin lavalle, ettei laulua jatkettaisi pitempään.. :-) Encoreita tiedustellessaan hän kyseli "hidasta vai nopeaa". Vastaukseksi tuli sekä että.. myös hidasta valssia toivottiin.. Anneli epäili, että olisiko hitaan valssin tanssijoita enemmän kuin yksi pari - ainakin kaksi ilmottautui, vaan kun tuo ihana "Viimeinen valssi" päättyi, oli parketilla ainakin yhdeksän paria vai olisiko kymmeneskin ollut toisen huoneen perukoilla. Anneli oli ilahtunut. Toisena encorena hän lauloi tuon paljon toivotun ja pidetyn "House of The Rising Sun". Se olikin nappiin osunut lopetus upeine kitarasooloineen. Kiva oli vielä jutustella hetkinen seuranneella tauolla Annelin ja Jarkon kanssa. Muita ei siinä enää näkynyt. Sain kortin, johon Anneli oli vekkulisti piirtänyt minulle "tuhatjalkaisen".-

Kaunis kiitos Anneli ja Recados jälleen kerran kivasta keikkaillasta ja nautittavasta musiikista. <3
Ja Jarnolle kiitos mukavasta seurasta ja kyydistä.
Seuraavaa keikkaa odotellessa katsellaan taas kuvia! :-)

Anne Mattila ja Mistral Tampereen Tähdessä 4.10.2014

Siitä olikin jo vierähtänyt muutama tovi, kun olen ollut Annen ja Mistralin keikalla.
Nyt Kari soitti perjantaina illalla, ja sovimme lähdöstä Tampereen Tähteen lauantaina 4.10.
Oli kiva lähteä reissuun taas yhdessä, ja mieli oli odotusta täynnä.
Matka Tampereelle taittui nopeasti siinä rupatellessa. Auton jätimme parkkiin "sipulikirkon" läheisyyteen, kuten aiemminkin. Siitä ei ollut enää kuin parin korttelin verran kävelymatkaa perille.
Tiskijukka piti omaa rupatustaan ja soitteli levyjä - ihan mukavankuuloista tanssimusiikkia. Tunnelma oli leppoisa ja lattialla oli jo useita tanssipareja pyörähtelemässä.

Mistral aloitti klo23 oman settinsä ja Dj ketoi, että "Illan tähti tulisi lavalle n.klo24".
Mistral piti varttitunnin tauon ennen puoltayötä, ja sitten jo saatiin Annekin lavalle. Dj kuulutti hänet paikalle sanomalla, että .".. sitten tulee lavalle illan tähti, Karvian kaunein tuhkimo Anne Mattila". Annen ilme oli näkemisen arvoinen tuon kuulutuksen jälkeen.. Hän oli ihan selvästi huvittunut kuulemastaan.
Anne aloitti reippaasti kappaleella "Lennetään" ja jatkoi "Asfalttiviidakolla". Sitä kuuluttaessaan hän kertoi, miten oli vaikeaa ollut löytää autolle pysäköintipaikkaa tällaisessa asfalttiviidakossa. Sitten seurasivat "Jakaranda"-"Menneet on menneet"-"Taivaan kartta" ja "Viimeinen kyynel". Taas tuli sitten vauhdikkaampaa musiikkia, kun Anne lauloi Dolly Partonin "Jolenen"ja "Sä mulle annoit suunnan elämään". Ilta jatkui hauskasti. Näppäilin kuvia kunnes tuli harmittavainen tilanne. Taas kameraparkani sekosi kunnolla punaisissa valoissa, ja kun aloin poistaa pilalle menneitä kuvia, osui sormeni johonkin, mihin ei olisi pitänyt, ja kamera sekosi ihan täysin. Kiltti Tapsukka otti kamerani ja sai sen taas toimintakykyiseksi. Hänelle lämmin kiitos avusta. Sinä aikana oli minulta mennyt ohi muutama kappale mm. jokin Shania Twainin kappale ja jotain muutakin. Kun aloin taas tehdä merkitöjä, oli vuorossa "Ei kerro tuuli" ja "Kuljettaa" sekä "Luovaa hulluutta". Anne laski leikkiä, että kyseinen kappale taitaa olla tehty hänestä... no luovuutta takuulla Annesta löytyy runsaasti, vaan "hulluutta" - ei kai sentään sitä. Anne jatkoi "Perfect" ja " "Loui", jota yleensä hänen Anneli-siskonsa laulaa keikoillaan. Silloin olin tanssimassa, kun keikkakaverini haki hiukan pyörähtelemään lattialle. "Mamma mian" soidessa, Anne lähensi mikrofonia lavan edessä seisovan ja laulavan Eveliinan kasvojen eteen, ja niin Eve lauloi komeasti pitkän pätkän "mammaa.." ja hienosti lauloikin.

Seurasi "Man, I feel like a woman". "Bailando" oli toiseksi viimeinen setin kappale, ja siinä sai ihaillen kuunnella aivan upeita kitara- ja kosketinsooloja. Viimeisenä Anne esitti "taas monta kertaa toivotun" "Perutaan häät". Anne toki kutsuttiin takaisin lavalle, ja hän esitti pari encore-kappaletta. Toinen oli "Enkeleitä, onko heitä" ja toisen hän omisti "Liisalle, jolla on syntymäpäivä ensi viikolla". Se ihana kappale oli "Sovitaan". Siihen päättyi Annen osuus. Hän oli laulanut yhtäpäätä kaksi settiä. Minulle kerrottiin, että hän tekee niin silloin, kun aloittaa myöhään, niinkuin nytkin kävi.
Korttijonoonkin kerääntyi ihmisiä. Meitä fanejakin oli paikalla useita. Siinä kiittelimme illasta niin Annea kuin toisiammekin. Hyvillä mielin saattoi lähteä kotiin, ja kotimatka taittui taas mukavasti iltaa muistellessa ja rupatellessa. Neljän maissa aamuyöstä olin kotona.
Annella on uusi kaunis kortti. Liitan sen tähän muiden kuvien mukaan. :-)

Kiitos Anne ja Mistral miellyttävästä illasta musiikin parissa. Ja kiitos fanikaverit: Kari, Liisa, Eveliina, Jaana, Tapsukka, Kisu, Niina, Rita, Pekka, Teuvo ja uutena tuttavuutena Armi.