Mukaan olivat lähteneet Takalan perhe - Kale, Liisa, Eveliina ja Jarno Toijalasta, sekä Rosvallit isä Lasse ja poika JarnoTurusta ja tietty me, keikkakaverini Kari ja minä itse Paimiosta.
Ennen laivaan nousua kävimme vielä terminaalin kahviossa kahvittelemassa ja virittäytymässä tunnelmaan.
Laiva oli ennestään tuttu ja hytti löytyi helposti. Siitä oli selkeä kulkureitti meille tärkeisiin kohteisiin. Infosta löytyi Risteilyohjelma, joka tutkittiin tarkkaan. Sen mukaan Anneli ja Recados astuisivat ensimmäisen kerran lavalle 21:45.
Starlight Palace löytyi kansilta 6/7. Eli sen tilat olivat kahdessa kerroksessa. Toisen kerroksen pöydistä (osasta) voi katsella alas tanssilattialle ja näyttämölle. Me hakeuduimme "lattiatasoon". Jonne nopeassa tahdissa saapuivat myös Takalat ja Rosvallit. Siinä ajatuksia vaihtaessa kului aika mukavasti ja pian kuulutettiinkin lavalle Anneli Mattila ja Recados.
Anneli aloitti jo tutusti - ihan tunnussäveleksi nousseella kappaleella "Suojaan", sen jälkeen toivotettuaan yleisön (vielä harvalukuinen paikalla) tervetulleeksi lauloi "Liian pitkä matka kotiin".
Näin olivat nämä laivatanssit pyörähtäneet käyntiin. "Koivukuja" - "Mustat silmät" - "Besame mucho" soivat tutusti ja nautittavasti. Vaan sitten valpastuin. Tuli uusi biisi! Toki minulle ennnestään tuttu Four catsin aikoinaan laulamana "Hit the road Jack" eli "Painu pois Jack". Samalla, kun Anneli alkoi laulaa sitä, ilmestyi tanssilattialle muutama ihan aito gangsterihahmo: tumma puku, lierihattu, ja tummat lasit... hengessäni odotin vielä savuketta suupieleen roikkumaan, vaan sellaista ei sentään kenelläkään näkynyt! :-D
Alla: Joku Annelin faneista on tuonut hänelle kehystetyn valokuvan
Jo Anneli sai tanssijoihin vauhtia laulamalla "Blue suede shoes" - miten se nyt menikään, että Well, it´s one for the money, two for the shoes, three to get ready, now go, cat, go. But don´t step on my blue suede shoes! - eli älä sä tallo mun töppösille (vapaasti suomennettuna :-D :-D)
Jo Anneli lupasi perinteistä valssia, ja "Minä rakastan sua" alkutahdit alkoivat soida. Toisena valssina tuli tuo kaunis "Uralin pihlaja". Sitten Anneli kuulutti, että he Jarkon kanssa laulavat dueton, jonka joskus ovat esittäneet Markku Aro ja Nisa Soraya eli "Mun suothan tulla vierees sun". Sen jälkeen Annelin listalta löytyi "Ihoissa on virtaa", joka jäikin tämän setin viimeiseksi. Annelin ja Recadoksen esiintymisessä seurasi tunnin tauko.
Alla: Marko Maunuksela ja Fantasia
Vaan Marko Maunuksela jatkoi oman orkesterinsa Fantasian kanssa. Heillä on listallaan paitsi upeita tangoja ja valsseja myös kevyempää musiikkia. Poimin joukosta mm. "Satumaa"-tangon, joka on aina yhtä tykätty tanssiyleisön parissa. Hupipuolesta poimin tarinan "meidän Matista", joka aina vei kaikki tytöt kauneimmat! "Silloin soitti Dallape" oli minullekin sävelenä tuttua musiikkia. Marko lauloi myös elokuvamusiikkia .. kaksoiskotkan varjosta.. "Myrkypääsky" ja "Valkoinen ruusu" ... valkoisen ruusun, valkoisen ruusun sulle rakkain annan... osan tästä ihanasta valssista hän lauloi venäjäksi.
Vielä settiin mahtui "Maailmanloppu" - "Tiimalasi" - ja tuo ihana "Missä muruseni on". Siihen päättyi Marko Maunukselan ja orkesterinsa ensimmäinen setti, ja Anneli Recadoksen kanssa astui uudelleen lavalle.
Ja Anneli Aloitti upeasti "Kuolleet lehdet", jolloin kuulimme Mikon tunnelmoivaa kitaraa. Seurasi tuo Annen siskolleen tekemä "Syntinen koi" kukkamekkoineen... "La isla bonita" ja "Villivarsa". Sitten Anneli kehoitti olemaan itkemättä miesten tähden, eli "Don´t cry for Loui". "Ne na na na" jniin edelleen. Tuli vastaan tuo koskettava biisi "The house of the rising sun", ja siinä taas sai yleisö kuulla nuo upeat, upeat Mikon ja Jarkon Kitara- ja kosketinsoolot. Niin usein olen toivonut, että keikkapaikoilla yleisö osaisi pysähtyä kuuntelemaan ja antaisi arvoa näille instrumenttinsa taitajille.
Seurasi uusi duo-esitys. kun Anneli ja Jarkko lauloivat Armin ja Dannyn kappaleen " Tahdon olla sulle hyvin hellä" - lahjoineen kaikkineen. Tämän hempeilyn jälkeen Anneli taas räväytti. Saliin vyöryivät "Great balls of fire" ja "Saappaat" - siihen olisi heidän osuutensa illasta sitten jo loppunutkin, mutta yleisö vaati encoreita, ja Anneli lauloi vielä lopuksi Beatlesien "I saw her standing there".
Seuraava päivä aloitettiin heti aamusta tukevalla aamiaisella, nimittäin hyvällä kunnolla haudutetulla puurolla hillosilmän kera, sämpylällä, tuoremehulla ja kupillisella kahvia.
Vähän ennen puoltapäivää Jarkko otti sovitusti yhteyttä ja tapasimme cafeteriassa, jossa istuimme mukavan tovin jutustellen Jarkon yrittäessä "avata silmiään" mukillisella kahvia.
Rupatusta ja leppoisaa yhdessäoloa riitti mukavan tovin. Paikalle saapui myös Takalan perhe. Kohta soitteli myös Tapio kysellen Jarkon olinpaikkaa. Hänkin saapui ja iloksemme istahti samaan pöytään kanssamme. Sitten Jarkolle ja Tapiolle tuli yhteisiä menoja ja heidän lähdettyään omille teilleen siirryimme Kari, Takalan perhe ja minä kahvilan puolella isompaan pöytään, mihin mahduimme kaikki saman pöydän ääreen.
Siinä joimme vielä kahvit kaikki ja herkuttelimme mansikkakakulla. Liisa taisi kysellä, että missä mahtavat olla isä ja poika Rosvall. Kari tiesi kertoa, että oli nähnyt heidän menevän bingoon jokin aika sitten. Bingo oli parasta aikaa menossa Iskelmä-baarissa.
Siirryimme sitten aika pian Karin kanssa taas Starlight Palaceen, missä yleisöä oli viihdyttämässä Gentle power band. Siinä istuessamme asteli Mikko portaita alas tanssilavan puolelle kitaransa kainalossa. Vilkutin hänelle, ja hän vastasi - näyttäen sitten elekielellä, että vie kitaran pois ja tulee sitten luoksemme tarinoimaan. Niin sitten tapahtuikin, ja meillä oli oikein hauska ja rattoisa tarinatuokio ennenkuin Recadoksen esiintymisvuoro alkoi. Nyt kävi juontajalle pikkuinen lapsus. Hän kuulutti, että Anneli Mattila ja Recados esiintyisivät, mutta ohjelmassa luki kyllä selvästi, että Anneli Mattilan orkesteri esiintyy. No asia tietenkin selvisi ilman sen kummempia kömmähdyksiä. Tiedossahan oli, että Anneli tulisi myöhemmin päivällä vielä lavalle.
Nyt kuultiin orkesterin omaa settiä, jonka Mikko aloitti Laulamalla "Paholainen" Ja "Polte".. Jarkko jatkoi minun suosikeillani Seppo Tammilehdon "Punainen kitara" ja "Yksi ainoa ikkuna". Samboilla jatkettiin. Mikko lauloi "Ainiaan" ja Jarkon sambasta jäi "korvamadoksi" ....".like tears from the stars..." Joskus harmittaa kovastikin oma puutteellinen kielitaito!! Sambojen jälkeen tulivat kivat reggee-kappaleet "Lähtisitkö" ja "Varrella virran", johon pojat taas solivat soluttaneet mukaan omaa sanoitustaan. Vuoroon tulivat valssit - ensin Jarkko lauloi "Saarenmaan valssin" laulaen osan myös eestin kielellä. Vanhoja poikia viiksekkäitä on myös tuttu Junnu Vainion kappale. Sitten tuli kaunis huomion osoitus minulle. Olin siinä aikaisemmin istuessaamme rupattelemassa lausunut Mikolle toivomuksen, että jos hän voisi ja jos heidän settinsä puolesta mahtuisi, niin laulaisiko hän ehkä minulle tuon kauniin "You raise me up"-kappaleen. Jarkko lauloi sen kerran Venuksessa, ja tykästyin siihen kovasti. Ja nyt Mikko oli niin kiltti, että lauloi sen minulle. Kaunis kiitos! En oikein mielelläni esitä usein toiveita orkesterille ja artistille, koska niitä toiveita kuitenkin tahtoo ihmisiltä tulla paljon. Kaikkia on mahdoton toteuttaa.
Tämän jälkeen Recados lähti tauolle ja Marko Maunuksela ja Fantasia saapuivat vuorostaan viihdyttämään risteily-yleisöä.
Kun Recados seuraavan kerran astui lavalle, tuli sinne myös Anneli Mattila, ja aloitti Laululla "Seitsemäs taivas". Sen jäkeen hän toivotti yleisölle "Hyvää huomenta" - lisäten nauraen.. ".. siis minun huomentani". "Rakkauden muistomerkillä" jatkettiin ja sitä seurasivat valssit "Rantakoivun alla" ja "Ilta Skanssissa". Sitten kuulema seurasi "Viitasaaren kansallishumppa" ( Annelin rumpali Pertti on viitasaarelainen)ja alettiin pyytää neitiä tuomaan kolpakoita - ensin kaksi, "hei neiti tuokaa joutuisasti", sitten viisi, "tai meillä kuivaa kohta suu"!! Autotytöllekin löytyi "pieni talli syömmestäin". Sen päälle tuleva vihellyskonsertti jaksaa aina ihastuttaa - Annelikin on nykyisin liittynyt siihen konserttiin mukaan! "Jambalayan" aikana sai makustella taas mahtavilla sooloesityksillä. Spiikatessaan seuraavaa kappaletta "That´s allright, mama", sanoi Anneli, että äidille pitää muistaa soittaa joka päivä!
"Jos helmiä kyyneleet ois" on ihana vanha kappale, joka herkisti mielen. Teksti on Helena Eevan, jonka kynästä on lähtöisin monta muutakin kaunista ja vuosikymmenten läpi elänyttä kappaletta (mm. "Suopursu kukkii" ja "Kulkuriveljeni Jan") Kappaletta ryyditti Mikon erittäin kaunis ja herkkä soolo. Tuon jälkeen Anneli jatkoi kappaleella "Tyhjää" - ..".. tyhjä vuotees vierelläin muistuttaa näin jälkeenpäin sä mennyt oot ja tuskin taas sua vierellein mä saan. Sä menit toiseen vuoteeseen, ja aloit kaiken uudelleen, vaikka tiesitkin sen koskevan ja lopunkin murtavan". Tässä Mikon kitarasoolo oli todella koskettava. Kitara itki, valitti ja vaikeroi... Annelikin kuunteli totisena ja sanoi: ..". se tuli kyllä suoraan sydämestä tuo soolo."
"Suojaan" ja "Liian pitkä matka kotiin" päättivät tällä kertaa Annelin ka Recadoksen virallisen esiintymisosuuden. Anneli taputettiin kuitenkin vielä encoreille ja hän esittikin "Kolme cowboyta ratsastaa".
Marko Maunuksela ja Fantasia tulivat vielä lavalle omalle vuorolleen.
Anneli ja Recadoksen pojat tulivat lavan ulkopuolelle tervehtimään ja juttelemaan vielä kanssamme. Siellä Markon orkesteri alkoi soittaa valssia ja kuinka ollakaan, Kari pyysi Annelin valssille ja sai tytön mukaansa. Hyvinhän ne aseleet näyttivät sopivan toisiinsa. Juteltiin viime tunnelmat ja otettiin valokuvia ja niin oli tämäkin risteily ohitse.
Kiitos ihanille Annelille ja Recadokselle näistä risteilypäivistä - musiikista ja seurasta. Ja Liisalle Kalelle Eveliinalle, Jarnolle ja Rosvallien miesväelle tosi mukavasta risteilystä ja seurasta. Näillä muistoilla kuljetaan taas kauan.
